"Ei mitään ajatusta, ei mitään juonta"

Niinpä niin. Samaa huttua kuin aina ennenkin. Vaasan Palloseura kävi helatorstaina jälleen poimimassa pisteet Harjulta JJK:n kotipesästä. Olli Huttusen valmentaman joukkueen pelitapa oli taas kerran myrkkyä aneemisesti pelanneille isännille.

Tyytyväinen Huttunen

Edelliskierroksen vierasottelussa Turussa TPS:ää vastaan peliä lähes mielin määrin hallinneen, mutta silti maalin tappion kärsineen JJK:n lähtökohtien piti olla kunnossa. Peli oli löytämässä uomansa. Näin ainakin piti olla.

Vielä kapteeni Korhosta hymyilyttää

Jukka-Pekka Tuomasen juhlapeli, 200. Veikkausliigaottelu

VPS aloitti vahvasti ja vei peliä ensimmäisen kymmenminuuttisen ennen kuin JJK heräsi. Tämän jälkeen peli tasaantui ja palloa potkittiin tasapaksusti koko ensimmäisen puoliajan loppuun asti.

JJK:n hyökkäyspelin rakentelu ontui alusta lähtien vaasalaisvieraiden prässätessä. Prässi ei ollut erityisen kovaa, mutta riittävän ylhäällä pidettynä se sotki avauspelin. Avaussyöttöjen surkea laatu johti siihen, ettei hommasta tullut mitään. Epätasaisella kentällä lyhyet syötöt karkailivat, ja pitkät avaukset puolestaan roiskittiin summittaisesti kohti yksinäistä hyökkääjää. Babatunde Wusu jäi kärjessä VPS:n kookkaiden toppareiden puristukseen, eikä pystynyt näitä roiskaisuja ottamaan haltuun.

"Näin konttaa meidän JJK"

Ville Koskimaa hoitaa, Wusu jää toiseksi

Ville Koskimaa hoitaa jälleen

Kari Martosen johtaman JJK-kettulauma puskiessa härkäpäisen yksitoikkoisesti joko keskeltä pitkin palloin tai oikeata laitaa pitkin Mikko Mannisen kuljetuksin ei VPS:llä ollut hätäpäivää. Ville Koskimaa ja Karsten Smith hoitivat puolustuksen keskustassa ilmapallot helposti. Maata pitkin pelattaessa miehille sentään saatiin annetuksi painetta, mutta Wusu ja häntä hetkittäin hyökkäyksessä tukeneet Patrick Poutiainen ja Mikko Innanen eivät näitä tilanteita pystyneet hyödyntämään. Mannisen kuljettaessa palloa puolestaan joukkuetovereiden liike ei riittänyt, tilanteet kuivuivat kokoon.

Manninen vie, joukkuetoverit seuraavat katseella

Vasemman laidan käyttö unohtui JJK:lta avausjaksolla lähes kokonaan. Aiemmin hyvin yhteen pelanneiden Benno Hanslianin ja Innasen kautta edettiin vain pariin otteeseen. Hanslianin keskitys puolen tunnin kohdalla oli karata maalin yläkulmaan, mutta Janne Henriksson vieraiden maalissa oli hereillä ja pystyi venyttämään kätensä pallon tielle.

Hanslianin keskitys ei yllätä Henrikssonia

Toisen jakson avausvartti oli vihdoin vahvaa JJK:n hallintaa. Vaihdosta tullut Jani Virtanen toi peliin uuden vaihteen ja näytti siltä, että maalin syntyminen on vain ajan kysymys. JJK painoi pelin tiukasti vieraiden alueelle, mutta ratkaisut jäivät tekemättä. Palloa pumpattiin keskelle ja Wusua haettiin edelleen. Koskimaa voitti keskinäisen painin ja vei pääpallot, usein Wusun niskaan kiiveten. Näytti olevan vain ajan kysymys, milloin päätuomari Ville Nevalainen viheltää JJK:lle pilkun, tai toisaalta, nostaa Wusulle keltaisen kortin näyttävästä kaatumisesta. Kumpaakaan ei tullut. Kuten ei muutakaan tulosta.

Jani Virtanen piristi peliä

Janne Henriksson hoitaa

VPS-puolustus selvittää kulmapotkutilanteen, taas kerran

Vähitellen VPS pääsi peliin mukaan ja hyökkäsi selvästi järkevämmin. Pallo pelattiin nopeasti ylös,  useimmiten vastahyökkäykset lähtivät Sebastian Strandvallin oikeaa laitaa pitkin. Strandvallin vahva esitys tuottikin tulosta reilu vartti ennen loppua, kun mies pääsi keskittämään maalin eteen aivan vapaaksi unohtuneelle vaihtomies Jordan Seabrookille. Seabrook puski pallon sisään, ottelun ainoa maali oli syntynyt.

Sebastian Strandvall jälleen vauhdissa

Jordan Seabrook oli vaikea pidettävä

JJK:n roiskiessa palloa epätoivoisesti kohti Koskimaa-Smith -parivaljakon päitä vieraat onnistuivat käynnistämään vaarallisia vastahyökkäyksiä ottelun loppua kohti. Lisämaaleja ei kuitenkaan enää syntynyt.

Martosen vaihtoehdot olivat vähissä. Virtasen kentälletulon jälkeinen alkukiihdytys riitti vartin, minkä jälkeen vaasalaiset tiivistivät otettaan ja pääsivät mukaan peliin. Kapealta vaihtopenkiltä ei löytynyt enää uutta vaihdetta, ja kun Benno Hanslian oli joutunut vaihtoon jo ennen vieraiden maalia, mahdollisuudet vasemman laidan nousuihin olivat tyrehtyneet entisestään. Hanslian sai kovan tällin alavatsaansa Jarno Parikan lapikkaasta tämän yrittäessä maalintekoa, ensin kenkä osui palloon, sitten Hanslianiin.

Nyt tekee kipeää - Benno Hanslian irvistää vaihtoon

Kehno pelinrakentelu ei mene Harjun vakosametin piikkiin, vaan JJK oli täysin hukassa. VPS pystyi hyydyttämään JJK:n pelin kuten useasti ennenkin, ja kuten useasti ennenkin, iskemään voittoon tarvittavan maalin. Tämäkään ei lopulta ollut mikään yllätys. Tylsää, mutta tarkkaa peliä pelaava Huttusen jengi osasi hommansa.

Toki, jos JJK olisi pelissä jollain ilveellä ensimmäisen maalin pystynyt tekemään, olisi lopputulos hyvinkin voinut olla kotijoukkueelle suotuisa eli voitto. Sellaisessa tapauksessa tämä esitys olisi huonoudestaan huolimatta kruunattu taisteluvoitoksi. Tällä kertaa taisteluvoiton vei taas naapuri.

Tyytyväinen Jordan Seabrook

Valmentajien pelinjälkeiset kommentit kuvasivat hyvin tunnelmia. Olli Huttunen oli tyytyväinen omiinsa: "Olosuhteet olivat vaativat. (Peli) ei ollut parasta mihin pystytään, mutta ei anneta vastustajalle maalipaikkoja. Tasapainoinen esitys." Ei se VPS:n parhaalta missään tapauksessa näyttänytkään, mutta se riitti hyvin tällä kertaa.

Martonen puolestaan oli pettynyt suoritukseen. "Meidän hyökkäyspelissä ei ollut mitään ajatusta, ei mitään juonta. Sitä kautta ei saatu myöskään maalipaikkoja. Pallollinen peli jäi aika heikoksi."

Sekä JJK:n selvästi paras pelaaja Patrick Poutiainen että Martonen uskoivat lääkkeiden löytyvän harjoituskentän puolelta. Siellä pallon pussiin laittamista on harjoiteltava. Ja paljon on harjoittelemista, ainakin viimeisimpien pelien perusteella.

Kapealla ringillä kauteen lähteneen JJK:n hyvin sujunut talvikausi on taittunut loukkaantumisten myötä ja peli yskii, kun useita avainpelaajia on poissa. Antto Hilska toipuu jalkaleikkauksesta ja on vielä pitkään sivussa. Eero Kortetta odotellaan liigapeleihin mukaan edelleen, Martosen mukaan "päivä kerrallaan mennään". Maalitykiksi povatttu Eero Markkanen loukkasi reitensä avausottelussa Maarianhaminassa, paluuta odotellaan ilmeisesti kesä-heinäkuussa.

Janne Sakselan läpimurtokausi ei päässyt käyntiin lainkaan. Muista vammoista toivuttuaan mies teloi polvensa harjoituksissa ennen ensimmäistäkään peliä. Eturistisidevamma vaatii leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen. Ehkä sitten ensi kaudella.

Janne Saksela, kausi ohi ennen kuin alkoikaan

VPS-ottelun tauolla JJK esitteli uutena pelaajana Englannista palanneen 18-vuotiaan Robert Taylorin. Oma kasvatti palasi parin vuoden reissun jälkeen takaisin Harjulle. Peliaikaakin keskikenttäpelaajalle lienee luvassa, kun Martonen hakee peliin tehoja.

Robert Taylor, Veikkausliigan nuorin paluumuuttaja?

Martonen ei Taylorista "messiasta" odota, vaan "Roope tulee kasvamaan tulevaisuutta varten". Toivottavasti pallollisesti taitava nuorimies kuitenkin tuo jotain uutta JJK:n pallolliseen peliin, järkeä ja aktiivista taistelua kaivataan. VPS-peli oli pettymys, lähellä pohjanoteerausta hyökkäyssuuntaan. Toivottavasti syvemmälle ei enää päästä.

Whelan sai vihdoinkin cup-kannunsa

53 vuotta ja neljä päivää. Niin kauan sai Dave Whelan odottaa himoitsemaansa FA-cupin voittopokaalia. Englannin maajoukkueen porteille kivunnut laitapakki oli joukkueensa Blackburn Roversin kanssa edennyt vuoden 1960 FA-cupfinaaliin Wembleylle Wolverhamptonia vastaan, kun finaalin ensimmäisellä puoliajalla vastustajan taklaus katkaisi Whelanin jalan. Siihen loppui käytännössä miehen peliura parista myöhemmästä paluuyrityksestä huolimatta.

Tänä iltana Wigan Athletic teki uudella Wembleyllä varsinaisen tempun. Se vei FA Cupin pokaalin raharikkaan Manchester Cityn nenän edestä. Ylivoimaisena ennakkosuosikkina finaaliin lähtenyt City ei pystynyt nujertamaan samaan aikaan olemassaolostaan Valioliigassa kamppailevaa vastustajaansa, vaan jo ennakkoon vastaantulijaksi leimattu Wigan taisteli täyden ajan. Ja lopulta kellon kääntyessä lisäajalle yllätti Cityn iskemällä ottelun ainoan maalin.

Cityn varmistettua alkuviikolla kakkossijansa tämän talven Valioliigassa, ja samalla paikkansa ensi kauden Champions Leagueen, oli jo etukäteen selvää, että Wigan pääsee "cup-finaalin hävinneenä osapuolena" mukaan Europa Leagueen, ihan kuten KuPS pariin otteeseen on meillä tehnyt.

Wiganin cup-voitto kuuluu ilman muuta Dave Whelanille. Mies siirtyi peliuransa jälkeen sekatavarakauppiaaksi, ja tämä todellinen self-made-man myöhemmin nousi miljonääriksi. Miehen tarina on todella mielenkiintoinen. Ja varsinkin, kun tietää, että neljännesvuosisata sitten hän oli jo sopinut kaupat Manchester Unitedin ostamisesta, kunnes vaimo puhui miehen ympäri ja sai tämän perumaan kaupat.

JJB Sports -urheilukauppaketjulla vaurastunut Whelan hankki lopulta vuonna 1995 omistukseensa kotikaupunkinsa Wigan Athleticin, joka oli hyväksytty Englannin liigaan vasta vuonna 1978. Lähtiessään seuran omistajaksi mies uhosi jonivesalaismaiseen tapaan, että seura nousee kymmenessä vuodessa korkeimmalle sarjatasolle Valioliigaan. Kukaan ei tuolloin uskonut, mutta kappas, keväällä 2005 nousu todella toteutui. Ja siellä seura on toistaiseksi pysynyt, vaikka putoamispeikko kintereillä useimmiten aivan kalkkiviivoille asti kolkuttaakin, kuten myös tänä keväänä.

Illan finaalin lopputulos oli huikea yllätys. Öljymiljardien avulla lihotettu Manchester City oli odotettua selvästi vaisumpi, ja puolestaan Wigan etenkin Callum McManamanin johdolla odotettua pirteämpi. Neljän-viiden puolustuspään pelaajan puuttuessakin oli manageri Roberto Martinez saanut joukkueensa sellaiseen iskuun, ettei City pystynyt joukkuetta kaatamaan. Ja vihdoin pelikellon näyttäessä täyttä 90 minuuttia, ja kaikkien odotellessa pian alkavaa jatkoaikaa, Shaun Maloneyn kulmapotkusta lähettämä pallo osuu Ben Watsonin punatukkaiseen päähän ja sinkoutuu siitä Cityn maalin takanurkkaan. Cityn ja Englannin maajoukkueen veräjänvartija Joe Hart oli voimaton, ja cup-kannun osoite oli selvillä. Rugbykaupunkina paremmin tunnettu Wigan juhlii nyt cupin mestaruutta.

Valioliigaa ja muutakin jalkapalloa tulvii meille etenkin maksukanavien kautta talvikauden aikana kiitettävästi, ja hyvin on tarjolla ollut myös FA cupin aiempien kierrosten pelejäkin. Perinteisiin on kuulunut myös FA cupin finaalin televisiointi niin kauan kuin minä muistan, ja se on aika kauan.

Hyvin häpeällistä on se, ettei cup-finaalia, maailman vanhimman jalkapallokilpailun tämänvuotista loppuottelua, ollut nähtävissä meillä Suomessa millään tv-kanavalla. Sen sijaan asiasta kiinnostuneet joutuivat turvautumaan laittomasti levitettyihin nettistriimeihin, joita toki jalkapallofanien onneksi internetti oli pullollaan.

Wiganin Cup-mestaruusjuhlat eivät voi kestää kauan, sillä jo tulevana tiistaina joukkue on jälleen kovan paikan edessä. Seuraava Lontoossa pelattava ottelu, Arsenalin vieraana Emirates Stadiumilla on seuraava cup-finaali, pakkovoiton paikka, jos joukkue mielii säilyä mukana Valioliigassa. Kaksi peliä on enää jäljellä, ja matkaa putoamisviivan yläpuolelle on kolme pistettä. Kiirus tulee taas.

"Football Landscapes" - Jalkapallomaisemia Atikin kanssa

Pelipäivä on aina juhlapäivä. Juhlavaa on myös päästä tutustumaan kulisseihin, näistä pari yksittäistä kierrosta (Millerntor ja Villa Park) olen aiemmin raportoinutkin. Mutta harvoinpa sitä itse ottelutapahtuman tai sen odotuksen kiimassa oikeasti huomaa kurkistaa kovin tarkkaan kulissien taakse ja huomata sitä, miltä stadionin ja pelikentän ympäristössä näyttää.

Jotkut ovat tarkkasilmäisempiä kuin toiset. Siitä erinomaisena osoituksena avautui toissapäivänä, torstaina Jyväskylän Taidemuseossa Football Landscapes - Jalkapallon maisemia -näyttely.

Jalkapallon maisemia - Belfast (Mikko Auerniitty)

Valokuvaajat Mikko Auerniitty ja Harri Heinonen ovat tehneet yhteistyötä jo 1990-luvulta asti. Jalkapallon ympärille kuvaaminen kietoutui 2000-luvun alusta lähtien. Heidän vuoden 2006 Football Colours -näyttelynsä ja siinä esiintyneet suomalaiset jalkapallofanit olivat päässeet itseltä livaltamaan ohi, mutta vuonna 2011 ilmestyi kirja "Football Landscapes - Jalkapallon jäljet" ja samanniminen Suomea kiertänyt näyttelykokonaisuus herättivät jo laajempaakin kiinnostusta.

Tekijöiden mukaan heidän tapansa tehdä kuvaa on muuttunut tuosta "ensimmäisestä isosta välitilinpäätöksestä", ja nyt uusin kuvin päivitetty näyttely onkin uudella kierroksella. Näyttelyssä on esillä kolmisenkymmentä suurta komeaa vedosta jalkapallomaisemista eri puolilta Eurooppaa. Ennen Jyväskylää tämä näyttely on käynyt esillä jo Mikkelissä sekä Berliinin futiselokuvatapahtumassa.

Näyttelyn virallisena avaajana toimi jalkapallolegenda Atik Ismail, joka saatesanoissaan osuvasti totesi: "Jalkapallo asuu kaupungeissa, kylissä, joka puolella maailmaa." Tämän Auerniitty ja Heinonen kuvillaan myös todistavat.

Futislegenda Atik Ismailin näyttelyn avauspotku

Suurten maisemakuvien lisäksi esillä on kymmeniä pienempiä kuvia jalkapalloon liittyvistä katukuvasta löytyvistä merkeistä, logoista, tarroista, joita kuvaajat ovat bonganneet matkojensa varrelta mitä erilaisimmista paikoista. Näitä merkkejä ja havaintoja on alunperin tarttunut Heinosen kameraan muistiinpanoina hänen kiertäessään aikanaan väitöskirjansa (Jalkapallon lumo - Tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta, 2005) aineistonkeruumatkoilla. Sittemmin molemmat tekijät ovat näitä poimineet lisää ja valikoineet näyttelyyn niistäkin kiintoisan otoksen.

Oivaltavien maisemakuvien ja fanien katukuvaan jättämien jälkien kautta Football Landscapes näyttää, "miten jalkapallo näkyy maisemassa ja urbaanissa kaupunkitilassa."

Ismail, Auerniitty ja Heinonen

Näyttelyn äärellä myös Atik muisteli omaa matkaansa jalkapallomaailmassa. Lapsuuden Helsingin kenttien tunnelma kohosi mieleen, silloin ei tarvittu stadioneita, ei välttämättä maalitolppiakaan, ei etenkään -verkkoja. Ainoana näyttelyn kuvissa näkyvänä peliareenana, jolla itse oli kirmannut, hän esitteli Berliinin Olympiastadionin, jonka edustan avara paraatikenttä oli jo silloin tehnyt pysyvän vaikutuksen.

"Tollasia maalit oli silloin ennen kun skideinä pelattiin, maaliverkkoja meillä ei tosin ollut" - Tartto, Viro

Hitlerin paraatiaukio, taustalla modernisoitu Berliinin Olympiastadion

Pääosia Auerniityn ja Heinosen kuvissa eivät suinkaan näyttele komeat arkkitehtoniset rakennelmat, ökystadionit, vaan ne jäävät enemmän taustalle. Etusijan saavat näyttelyn nimen mukaisesti maisemat, joihin stadionit ja jalkapallokentät sijoittuvat. Maisemaan voi sitten itse mielikuvituksesaan sijoittaa joukkueet, pelaajat ja kannattajat.

Siellä jossain pilkistävät jalkapallonäyttämöt Barcelonassa ja Düsseldorfissa

Nürnburgin kansallissosialistien paraatikentän nurkasta tai Berliinin paraatiaukion takaa kohoaa stadion. Tiiviin kaupunkikuvan keskeltä tai reunalta pilkistää stadionin valotolppa tai päätyrakennelma, ruskeavetisen joen rannalla tai liejuisen joutomaan keskellä seisoo moderni areena, ja keskeltä vuoristoista maaseutua kurkistaa tasainen suorakaide maalipylväineen. Tällaiseen ympäristöön sijoittuu yksi maailman harjoitetuimmista urheilulajeista, jonka kirjo ulottuu suuresta viihdebisneksestä viattomaan kilvoitteluun ja harrastukseen.

Jalkapallomaisemaa Roomasta ja Brüggesta

Old Trafford, Manchester

Jalkapalloon enemmälti vihkiytymättömän avecini kanssa löysimme helposti Taidemuseon seiniltä yhteisen suosikkimme. Suuren maailman stadionit ja kaupunkimaisemat ylitti upea kuva Yyterin rantojen pelikentästä. Kuvan tunnelmassa yhdistyvät pihapelien romantiikka ja dramaattinen valaistus, päästäpä tuolle hiekkakentälle kirmaamaan pallon perässä!

Rooma, Newcastle ja Porin Yyteri

Näyttelyssä pyörii myös Lauri Auerniityn näyttelyn kuvaajien töistä koostama videoteos "Territories of Ultra Love". Tämä teos perustuu Mikko Auerniityn mukaan "kannattajien katutaiteeseen: graffiteihin, tarroihin, töhryihin, sotkuihin, kaikkiin, mitä löytyy jalkapallostadioneiden lähistöltä ja kaupunkien rautatieasemilta ynnä muilta."

"Football Landscapes - Jalkapallon maisemia" on hieno näyttely, jossa on paljon nähtävää niin jalkapallofanille kuin myös ei-niin-jalkapalloilulliselle valokuvataiteen ystävällekin. Näyttely on esillä Jyväskylässä kesäkuun 2. päivään asti, ja vinkkinä: perjantaisin museoon on vapaa pääsy.

Jyväskylän jälkeen matka jatkuu Valkeakoskella majaansa pitävään valtakunnalliseen Jalkapallomuseoon.

Atik Ismail totesi avaussanoissaan: "Harrin ja Mikon teoksissa elää mielestäni jalkapalloilun syvin olemus. Se on puhtaus, ja näissä kuvissa, missä mielikuvitus tavoittaa kauneuden, niissä täytyy olla totuus. Sillä ihmisen, kokijan, näkijän, valokuvaajan ja pelaajan tulee saada ajatella. Kiireellisessä ilmapiirissä ei kasva mikään. Siitäkin syystä nämä kuvat ovat elämääkin suurempia."

Mitäpä tuohon enää lisäisi? Maalipotku suosittelee ehdottomasti.

Tuttu ja tasainen vääntö

Painiksihan se paikoin meni. Jo neljättä kertaa tänä vuonna toisensa kohdanneet JJK ja FC Lahti väänsivät tasaisen 90-minuuttisen saamatta tällä kertaa aikaan maaliakaan. Maalipaikatkin olivat kortilla, kun molemmat onnistuivat paljon paremmin puolustus- kuin hyökkäyspelissään.

JJK ja FC Lahti neljättä kertaa vastakkain

Harjun yleisö sai kuitenkin nauttia tiukasta taistelusta alusta loppuun asti. Ja kun päätuomarina viheltänyt Antti Munukka ei nyt ottanut itselleen joukkueita isompaa roolia, vaan antoi pelata, ottelulla oli maalittomuudesta huolimatta myös mukavasti viihdearvoa.

Mika Mäkitalo ja Patrick Poutiainen tiukassa väännössä

Viime kaudet JJK:n maalia vartioinut Janne Korhonen oli edelleen toipilaana vaihtopenkillä, joten Ville Viljala tuurasi. Tällä kertaa hän ei hermoillut missään vaiheessa, vaan pelasi mainion ottelun.

Ville Viljala jälleen avauksessa

"Harmittaa, kun kotipelissä joudutaan pelaamaan vieraspaidassa",  sanaili JJK:n päävalmentaja Kari Martonen. Ykköspeliasukseen viininpunaisen vaihtanut kotijoukkue pelasi pelin kakkosessaan vaaleanpunaisessa Roosa-nauha -kampanjan puolesta. Tiettävästi peliasun valintaan oli syynä osin myös se, että virallisesti molemmat asut ovat punaisia (sävy ei merkitsevä), ja Veikkausliigassa ovat muut seurat suostuneet kahteen "samanväriseen" paitaan tietyin varauksin. Paria vastustajaa vastaan JJK pelaa kotipelinsä tästä syystä siis vierasasussaan.

Äänekkäät Harjun Pojat - uusi kausi, uudet huivit

Teknisenä uudistus tämän kauden Harjulla oli uusi tulostaulu toimivine kelloineen. Nostalginen käsin päivitettävä vanha tulostaulu on vielä paikoillaan, mutta työttömänä. Vihdoinkin voinee luottaa siihen, että peliajan seuranta onnistuu myös Harjun kellon avulla.

Harjun uudistus: toimiva tulostaulu

Avausminuuttien pirteän JJK-aloituksen jälkeen peliote siirtyi vieraille, jotka rakentelivat puolittaisia tilanteita, jotka kuitenkin kilpistyivät tiiviiseen puolustukseen. Vasemmalla laidalla pelannut Loorens Hertsi pääsi kertaalleen puolittain läpi, mutta syötti viereen Tommi Karille. "Siitä piti tehdä maali tai jos ei itse tee, syötön kaverille pitää olla parempi", nuhteli Lahden päävalmentaja Tommi Kautonen pelin jälkeen. Syöttö karkasi liian lähelle vastaansyöksynyttä Ville Viljalaa, joka onnistui torjumaan Karin rynnistyksen.

Ei vapaata tilaa

Joni Ahon keskitys kilpistyy Mikko Innaseen

Avauspuoliajan lopulla JJK pääsi myös peliin mukaan, ja sai jopa luotua muutamia laadukkaampia hyökkäyksiä. Loppuminuuttien tilanne herätti yleisön, ja pelin päätyttyä myös keskustelua. Babatunde Wusun puolittainen tekopaikka rangaistusalueen sisällä hupeni Markus Joenperän ronskiin selkäänajoon. Valmentajat olivat hieman eri mieltä Antti Munukan tilanteen viheltämättä jättämisestä. Martonen olisi tietenkin rankkarin omilleen antanut. "Ei nyt lähdetä arvostelemaan tuomareita. Antti teki meidän kannalta hyvän päätöksen", totesi puolestaan Kautonen leveästi hymyillen. Viime kevään vastaavassa pelissä Kautonen kävi todella kuumana vastaavanlaisessa tilanteessa JJK:lle vihelletystä rankkarista.

Wusu tavoittelee palloa

ja Joenmäki ajaa selkään

Toisella jaksolla kotijoukkue kohensi taisteluilmettään. Se pystyi nostamaan pelin tasoa ja ottamaan pelin paremmin hallintaansa. "Eka jaksolla juostiin pitkä jakso pallon perässä kuin pässit narussa, mutta toiselle puoliajalle nostettiin taistelutahtoa ja kaksinkamppailupelaamista ja tultiin peliin mukaan", kuvasi Kari Martonen pelin jälkeen, "se kuvastaa joukkueen henkistä kanttia."

Munukka tiukkana

JJK:n hallintaan Lahti vastasi kuitenkin hyvin, ja näin keväisen kentän asettaessa omat rajoituksensa pelin tasolle maalipaikat jäivät vähiin. Tiukkaa vääntöä keskikentällä ja rangaistusalueiden tuntumassa nähtiin, mutta laukaukset jäivät puuttumaan. Palloa pyrittiin viemään lyhyillä ratkaisevilla syötöillä liiankin valmiisiin paikkoihin. Tilastojen mukaan kumpikin sai ottelussa vain yhden laukauksen maalia kohti. Nämä puolestaan selvittivät maalivahdit. Ohilaukauksia oli molemmilla neljä. Pikkunäppärällä hiplauksella ei näillä kentillä ratkaisuja tehdä.

Joni Kauko ja Babatunde Wusu pääpallossa

Mikko Manninen vauhdissa

Lahden epävarmaksi leimattu maalivahti Juha Tuomi loukkasi pelin tuoksinassa jalkaansa ja häntä hetki lääkittiinkin. Omien sanojensa mukaan Kautonen kävi penkillä pelistä jo muuten niin kuumana, ettei Tuomen loukkaantumista edes huomannut ennen kuin vierestä huomautettiin. Varaveskari otti jo lämpöä, mutta miestä ei tarvinnut kuitenkaan vaihtaa. Tuomi poimi JJK:n kulmapotkut ja keskitykset varmahkoin ottein läpi ottelun. Kotijoukkueen hyökkäyspelin ideaköyhyydestä johtuen hän pääsi kuitenkin helpolla.

Juha Tuomi koppaa keskityksen

Kulmapotku jälleen Tuomen hyppysissä

Lahden joukkue oli jokseenkin täysilukuinen ja suurempia poissaoloja ei joukkueella ollut. JJK:n riveistä puolestaan muutama tärkeä pelaaja puuttui. Martonen oli vähäsanainen eikä suostunut kommentoimaan talven liigacup-pelien tehoista vastanneen Eero Markkasen poissaoloa. "Sanotaan nyt niin, että Markkasen tilanteesta tiedotetaan huomenna. Hän ei pelannut nyt, eikä pelaa ensi viikollakaan."

Tappioton alku kauteen hymyilyttää

Päävalmentajia hymyilytti kovasti seuraavan liigakierroksen vastustajat. Lahti kohtaa kotonaan KuPSin jo kolmatta kertaa tänä vuonna (aiemmin liigacupissa ja cupissa), ja JJK Turussa TPS:n joukkueiden jo neljännessä kohtaamisessa. Tuttuja vastustajia taas.

Ja jälleen: Keskisuomalaisen sivuilta kooste.

Suomen Cupia Karjaalla - Duunii duunii duunii!

Aurinkoinen sää houkutteli muutoinkin eteläisessä Suomessa liikkuneen jalkapallon ystävän Karjaan Urheilupuistoon. Kaikkiaan yli 600 katsojaa kerääntyi Urheilupuiston pienen (100m x 64m) tekonurmen äärelle seuraamaan Suomen Cupin 6. kierroksen ottelua, jossa paikallinen BK-46 sai vieraakseen JJK:n. Kakkosen kärkipäässä vuosia pelannut isäntäjoukkue sai vahvaa tukea kotiyleisöltään. Vieraskannattajia paikalla oli satunnaisia, ehkä parisenkymmentä kaikkiaan, varsinaista ryhmää koossa ei ollut.

Beekoo, Beekoo, Beekoo!

Vahva kotikannatus

JJK:n kokoonpano oli muuttunut paljon Veikkausliigan avausottelusta. Useita avauksen pelaajia oli sivussa vammojen tai sairastelun vuoksi ja kokoonpanossa olikin päävalmentaja Kari Martosen mukaan "kuusi puolustajaa". Kymppipaikalla aloitti nuori Janne Kuhmonen, joka pelasikin pirteän pelin. Kuhmosen liike oli hyvää ja hän peitti kotijoukkueen puolustuksen avauksia hyvin. Yhteispeli kärjessä pelanneen Babatunde Wusun kanssa ei ollut vielä valmista, mutta muutama oivaltava väläys siihenkin mahtui.

Janne Kuhmonen (keskellä) kerrankin JJK:n avauksessa

Ensimmäisen puoliajan pelin henki oli selvä. JJK piti ja kierrätti palloa ja rakensi peliään maltilla, BK-46 pyrki katkomaan ja nopeilla vastahyökkäyksillä kiusaamaan Ville Viljalaa JJK:n maalissa. Parhaat JJK-hyökkäykset kulkivat pitkin vasenta laitaa, jossa normaalikoostumuksen mukaisesti pelasi parivaljakko Mikko Innanen-Benno Hanslian. Oikealla laidalla laitalinkkinä pelasi normaalisti puolustava Anssi Viren. Laitaa käytettiin ahkerasti, mutta sen pelaaminen oli tukkoisempaa.

Benno Hanslian

Marko Heino putsaa

Työteliäs isäntäjoukkue joutui tekemään ensimmäisen vaihtonsa jo varhain, kun Kakkosen avauskierroksen voittomaalin tehnyt Daniel Stevens sai tällin ja tilalle tuli komean kuontalon omistava Nicholas Brain.

Carlos Valderrama? Ei, vaan Nicholas Brain

JJK pyöritti palloa tehottomasti, eikä sitä saatu pelatuksi Wusulle rangaistusalueen sisään. Laukauksia ei kuulunut kauempaakaan, vaikka kotijoukkueen maalissa Jonathan Jäntti oli loukannut takareitensä jo aivan pelin alussa. Maalivahdin pelaaminen oli vaivaisen näköistä, etenkin jalalla. Vieraat eivät kuitenkaan osanneet hyödyntää tilannetta.

Mikko Innanen ehti vekkuliin jutusteluun yleisön kanssa

Ensimmäisen puoliajan pallonhallinta oli JJK-lähteiden mukaan yli 70-prosenttisesti vierailla, tilanteiden rakentelu ontui. Kulmapotkut seurasivat toisiaan, mutta puolustus putsasi pallot pois.

Avausjaksolla lähinnä maalintekoa oli BK-46, kun vajaan puolen tunnin kohdalla Lucas dos Santos Oliveira nopeassa vastahyökkäyksessä laukoi reilusta paristakymmenestä metristä vain niukasti ohi maalin. Jakso päättyi kuitenkin maalittomana.

Maalittomana tauolle

Toisella jaksolla peli jatkui samoissa uomissa. JJK pyöritti, BK katkoi. Pelikellon edetessä JJK turvautui entistä enemmän pitempiin syöttöihin Wusulle, joka otti pallon haltuun ja yritti jatkaa omille, mutta seuraava syöttö hidasti jälleen peliä. Murtautuminen tekopaikkoihin ei onnistunut.

Wusu topparien puristuksissa

Liian ahdasta

Laidoita nousut päättyivät järjestään korkeisiin keskityspalloihin, jotka BK-46:n keskuspuolustuksessa kookkaat Marko Heino ja Jarmo Kritz hoitivat varmasti väljemmille vesille. Loput poimi maalillaan Jäntti.

Jälleen yksi Innasen kulma...

...ja jälleen BK:n topparit korkeimmalla

Kotiyleisön äänekäs "Duunii, duunii, duunii! - jobba, jobba, jobba!" -kannustus antoi BK:lle lisää intoa, kun ottelu pysyi edelleen maalittomana, ja kellon edetessä kohti varsinaisen peliajan loppua isännät saivatkin muutaman vaarallisen hyökkäyksen. Ottelu oli ratketa kahteen peräkkäiseen kulmapotkutilanteiseen, joista ensimmäisessä Ville Viljala upeasti nyrkkeili puskun yli maalin. Seuranneesta toisesta kulmasta BK:n kapteeni Heino puski pallon poikkihirteen. Läheltä piti!

Nicholas Brain taistelee pallon Benno Hanslianilta

Tiukkaa taistelua pallosta

Varsinainen peliaika päättyi maalittomana, ja seurannut jatkoaika edettiin tutuissa merkeissä. JJK vei peliä, mutta ei pystynyt saamaan vaarallisia tilanteita aikaan. BK:n aktiivisin peli oli jäänyt ensimmäiselle 90-minuutille.

Väsymys alkoi tuntua molempien joukkueiden otteissa. Ja yllätyksenä ei tullut sekään, että jatkoajalla JJK:n Tuomas Latikka raahautui vaihtoon jalkojen krampattua, ei mitään uutta. Tilalle tullut nuori Eero Tamminen sai näin hetkisen peliaikaa oikeassa laidassa.

Kuka vie tällä kertaa?

Tietenkin BK:n puolustus ja Jäntti

Maalittoman 120-minuuttisen jälkeen pallo vietiin rangaistuspilkuille. Tässä lajissa vieraat osoittivat vihdoin etevämmyytensä. Jordi van Gelderen aloitti maalinteon ja BK-46:n ensimmäinen laukoja, Joonas Siikala veti oman rankkarinsa taivaalle. Kun Viljala torjui isäntien kolmannen rankkarin, ja Jäntti joutui antautumaan kaikille neljälle JJK-vedolle, oli peli selvä. Jäntti ei ollut lainkaan tyytyväinen omaan suoritukseensa rankkarikisassa, voimasanat kajahtivat aina, kun takana kolahti.

Viljala torjuu rankkarin

"V-u jag är dålig"

Rankkarikilpailussa 1-4 -tappion kärsinyt BK-46 saa kaikesta huolimatta olla tyytyväinen esitykseensä. Joukkue todella teki kannattajien vaatimaa "duunii, duunii, duunii". Armoton taistelu isolla sydämellä. Joukkue antoi kaikkensa kolhuista välittämättä. Se puolusti tiiviisti ja onnistui kapealla kentällä pitämään itsepäisesti puolustuksen keskustaan puskeneet vieraansa poissa pahanteosta. Erityisen maininnan ansaitsee maalilla pelannut Jäntti, jonka jalalla pelaaminen näytti ja etenkin kuulosti erityisen tuskalliselta pelin alussa tapahtuneen loukkaantumisen jälkeen, sekä topparipari Heino-Kritz.

Hyvä taistelu ei riittänyt

Kari Martonen väitti seuraavana päivänä olevansa tyytyväinen pelin tulokseen: "Saatiin haluttu tulos, päästiin jatkoon." Tapa, jolla jatkoon mentiin, tuskin kuitenkaan tyydytti. Ainakin katsomon puolella tuntui, että osa joukkueesta säästeli ja pelasi käsijarru päällä. Etenkin vastustajan maalivahdin vajaakuntoisuutta olisi pitänyt hyödyntää, mutta syystä tai toisesta laukauksia ei edes yritetty rangaistusalueen ulkopuolelta.

Useampikin pelaaja vakuutti pelin jälkeen, että kyllä lataus oli kohdallaan, mutta peli kapealla kentällä ei vain kulkenut. "Surkeinta pitkään aikaan", totesi eräskin voittajista loppuverryttelyn alkajaisiksi.

Molemmat joukkueet väänsivät täydet kaksi tuntia ja pelaavat seuraavan kerran sunnuntaina. Peli varmasti painaa tuolloin jaloissa.

Ottelun kooste löytyy Keskisuomalaisen sivustolta.