Sivut

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Voitto, orava ja Pohjoiskaarre - jalkapallokulttuuria

Tasan kuusi vuotta ikimuistoisen Suomi-Belgia -ottelun ja Bubi-huuhkajan esiintymisen jälkeen pelattu Suomen ja Valko-Venäjän välinen MM-karsintaottelu Olympiastadionilla tarjosi jälleen viihdettä koko rahan edestä.
Olympiastadion tasan 6 vuotta Huuhkajan jälkeen
Pohjoiskaarre käynnisti juhlat joukkueiden marssiessa kentälle, serpentiinit ja ilmapallot täydensivät sinivalkoisen yleisömeren, ja äänijänteet avattiin. Tästä käynnistyi vielä paahtavassa kelissä mukava jalkapallojuhla.
Pohjoiskaarre aloitti vahvasti
Kansallislaulujen kajahtaessa kentälle ilmestyi illan yllättäjä. Katsomorakenteissa pesäänsä pitävä orava aloitti hurjan, yli 20 minuuttia kestävän juoksusuorituksensa, jonka jälkeen lisähappi ei eläimelle olisi ollut yhtään liikaa. Se taittoi juoksumetrejä tuossa ajassa varmasti enemmän kuin Huuhkajien keskikentällä 65 minuuttia taituroinut Teemu Tainio. Onneksi pikkujyrsijä onnistui väistämään pelaajat sekä pallon.
Samoin orava
Orava vauhdissa, orkesteri säestää
Pelaajat ja yleisö nauttivat esityksestä
Itse karsintapeli ei huikeaksi esitykseksi kohonnut. Valko-Venäjän tarkka ja tiivis puolustuspeli ei avannut Suomelle liikaa tilanteita, ja sen vastahyökkäykset puolestaan päättyivät taivaan tuuliin suunnattuihin laukauksiin. Maalivahdit Niki Mäenpää ja Sergei Vermenko poimivat talteen kehikoiden sisäpuolelle suuntautuvat vedot.
Suomen hyökkäykselle ei riitä tilaa
Valko-Venäjä hallitsi ilmatilaa, mutta tuloksetta
Sergei Vermenko poimii
Tauon jälkeen Suomi lisäsi vauhtia, ja oikean laitapakin vaihto Kari Arkivuon loukkaannuttua toikin ottelun ratkaisun. Tilalle tullut Jarkko Hurme avasi nopeilla ja laadukkailla sivurajaheitoillaan useita hyviä hyökkäyksiä. Ja lopulta yksi tällainen toi tulosta. Hurmeen heitto löysi laidalla etenevän Roman Eremenkon, jota ahdistanut puolustaja kompuroi. Eremenko irtosi, keskitti, ja maalin edessä puolustaja suti palloa oman maalin suuntaan. Oma maali vai ei, siitä ei selvyyttä taida olla tänä päivänäkään. Kasper Hämäläinen oli Huuhkajista viimeisenä lähellä palloon osumista. Oma maali tai ei, silti voittomaali.
Kari Arkivuota lääkitään
Takareisi petti
Maalinteossa saatiin apua vierailta
Parhaat tilanteet tulivat Roman Eremenkon kautta
Kun Niki Mäenpään laadukkaat torjunnat ja Valko-Venäjän tarkkuudeltaan luokattomat laukaukset hyvistäkin paikoistaan pitivät Huuhkajien maalin puhtaana, päästiin stadikalla juhlimaan karsintavoittoa, pitkän tauon jälkeen.
Ykkösvahti Niki Mäenpää
Puolustus joutui välillä koville
Huuhkajamiehistö kävi kiittämässä jokaisen katsomonosan erikseen. Koko joukkueen ilmeistä näki, että taisteluvoitto huojensi mieltä, selässä Georgia-tasapelissä ja pitkään nytkin roikkunut gorilla oli pudotettu. Joukkueen kiitoskiertue päätyi lopulta Pohjoiskaarteen kannattajien eteen, eivätkä kaikki meinanneet malttaa lopettaa kannattajien kanssa juhlimista, vaan palasivat uudemman kerran vetämään uudet värssyt voitonlauluja. Oi Suomi on!
Voitto helpotti myös Huuhkajien tuskaa
Kiitos Aurinkokatsomo
Oi Suomi on! Hämäläinen-Hetemaj-Pasanen ja Pohjoiskaarre
Ja Pohjoiskaarre todella näytti, että Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja haksahti lausuessaan, että elokuussa tuodaan jalkapallokulttuuria Suomeen. Se on jo täällä, Pohjoiskaarteessa!

Perjantain epäkulttuurinen ilmiö löytyi kentän vastakkaisen päädyn kautta. Sieltä mainostaulujen takaa ja yli kiipesi eräs sankari pelin käydessä viheriölle ja kirmaili oman aikansa yleisön edessä. Peli jatkui, mies juoksi ja tuuletteli, kunnes oli rehkinyt keuhkonsa pellolle ja puuskutti järkkärien talutettavana, toivottavasti putkaan. Aurinkokatsomo buuasi suoritukselle.
Ja mahtuihan joukkoon se yksi kentälle juossut ääliökin
Media jätti tyylikkäästi tämän ääliön noteeraamatta. Keskiöön nousi Huuhkajien voitto ennakkoon haastavasta vastustajasta. Aivan kuten pitikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti