Maalipotkun juttutuokio: Eero Markkanen - mies, eikä poika enää (osa 1)

Viime Veikkausliigakauden jälkipuoliskolla sensaatiomaisesti esiin noussut ja tiuhaan maaleja mättänäyt Eero Markkanen jatkoi liigacupissa siitä, mihin syksyllä oli jäänyt. Debyyttikauden maaliputki jatkui vahvojen liigacup-esitysten myötä, ja ison nuoren miehen jämäkät otteet enteilivät kiirettä liigan tulostaulujen hoitajille. Kausi ei kuitenkaan ole sujunut suunnitelmien mukaan.

Maalipotku jututti Markkasta elokuun alussa, Jaron kanssa pelatun maalittoman kotitasapelin jälkeen. Mies odotti malttamattomana pääsyä takaisin tositoimiin.

Jälleen valmiina kentälle

Eero, olet ollut sivussa 1,5 kuukautta Maarianhamina-kotipelin jälkeen ja palaamassa jälleen kentille. IFK on ollut ilmeisesti mieluinen vastus ja tulosta on tullut. Onko siinä niiden pelitavassa jotain, mikä sopii sinulle?
"Joo, kyllä se on ollut. En mä näe, että ne pelaisi niin eri tavalla kuin muut. On tullut vaan hyviä paikkoja ja niistä pitää rankaista. Mä olen kuitenkin aina ollut aika vaarallinen niitä vastaan ja se voi olla vähän siellä takaraivossa."

Hyvän talvikauden jälkeen Markkanen oli loukannut takareitensä IFK Mariehamnia vastaan ja joutui yli kuukaudeksi sivuun. Poissaolonsa jälkeen mies haki puoliajan verran tuntumaa Kolmosen Villiketuissa ja palasi takaisin Veikkausliigaan. "Vähän eri sarjahan se on, mutta tuntui hyvältä ja pääsin JJK:n mukaan."

Paluukotiottelussa vastaan osui jälleen IFK. Siinä ottelussa sinulle jäi avausmaalissa hirveästi tilaa ottaa pallo haltuun ja pistää sisään?
"Se oli hyvä keskitys, olin (Jani) Lyyskin selän takana ja lähdin juoksemaan etutolpalle. Lyyski otti ratkaisevan askeleen taaksepäin, pallo tuli yli ja siihen tuli tilaa. Sain hyvin hämättyä, että se ei nähnyt tarkasti mitä mä teen."

Lyyski jää ratkaisevasti jälkeen

Tiesitkö heti, mitä teet pallon kanssa siinä tilanteessa ja missä maalivahti on?
"Otan pallon haltuun ja teen maalin. Ja yläkulmaan kun vetää, niin se on siinä."

Ja vähän ajan kuluttua toinen. Minkälainen oli se tunne, kun toinen maali syntyi?
"Mitähän siinä oli mielessä... Hyvä fiilis kun pääsee tekemään maalin ja aika uskomatonta että kahteen minuuttiin kaksi maalia sen loukkaantumisen jälkeen syntyi. Helpottavaa, kaikki paineet pois selästä, edelleen tulee maaleja."

"Paineet pois, edelleen tulee maaleja"

Sitten muutaman minuutin päästä törmäys veskariin ja takaisin sairastuvalle?
"En tiedä kumpi siinä oli pahempi, se ärsytys, että loukkaantui taas, vai se kipu. Aika tunteet pinnassa siinä oli."

Sairastupa kutsuu taas

Talven liigacup meni ihan nappiin (viisi maalia) sinun osaltasi, finaalia lukuunottamatta, jossa oli jo nähtävissä tämän kauden aineksia?
"Se oli oikeastaan hyvää aikaa, me kehitettiin omaa pelaamista koko ajan, koko ajan etsittiin ongelmakohtia ja pelaamista, sitä miksei peli toimi jossain tilanteessa. Haettiin ratkaisuja siihen. Oikeastaan se jotenkin jäi sitten, kun kausi alkoi. Että niinkuin oletettiin, että se riittää. Päästiin finaaliin asti ja tälleen."

"Finaalissa mä jäin niin yksin, että kun pallo tuli, siellä ei ollut ketään menossa. Pallo tulee päähän, ja äijät on tuolla ja tuolla, ei siinä voi mitään muuta tehdä kuin laittaa sen taakse johonkin suuntaan."

"Talvella se koko porukka toimi. Tehtiin paljon hommia sen eteen, vaikkei päästykään isolle kentälle treenaamaan talvella. Silti pyrittiin luomaan pelinomaisia tilanteita. Sitten Kyproksen leirillä päästiin isolle kentälle treenaamaan, pelattiin kaksi matsia, ja päästiin testaamaan käytännössä, mitä oli treenattu. Ja siitä mentiinkin sitten finaaliin sen jälkeen, nollattiin koko mitalikolmikko putkeen."

Junnu-Eero

Mistä lähti jalkapalloilija Eero Markkanen?
"Ensimmäiset junnupelit eskarissa Vantaalla, jonkun yhden pelin varmaan pelasin siinä, olisko ollut TiPS. En ollut kauaa mukana, kun lähdettiin Ranskaan, isä lähti sinne pelaamaan (koripalloa). Sieltä muutettiin Jyväskylään 2000, luokkakaveri pelasi jalkapalloa, mä menin siihen samaan porukkaan, JJK Foxiin. Parit koristreenit kävin, mutta se ei oikein lähtenyt siitä, kun treenit oli kauempana ja ei tuntenut ketään, niin pysyin jalkapallossa."

Missä vaiheessa jalkapallo vakiintui ykköslajiksi?
"En mä oikein tiedä. Kun piirijoukkue tuli, ensimmäisenä vuonna mä en ollut edes mukana, toisena vuonna olin penkkiroolissa. Ja kun siirryttiin B-junnuihin, oli ykkös- ja kakkosjoukkueet. Olin kolmoshyökkääjä B1:ssä, tein valinnan, menin B2:een, että saa pelata, olin 16. Pelasin hyvän kauden ja sen jälkeen ekaa kertaa pyydettiin edustuksen treeneihin. Se oli vain yksi treeni. Seuraavan kauden pelasin A-junnuissa nuorempana kuin muut. Siinä vaiheessa, kun sinne pääsin ja pärjäsin treeneissä vanhempana B-junnuna 2008, silloin tuli ajatus, että tässähän pärjää. Alkoi ekaa kertaa miettimään, että voisi päästä joskus edustukseen mukaan treenaamaan ja pelaamaan."

Entä nousu säännöllisemmin ykkösen rinkiin?
"Seuraavana talvena, 2008-09, kun ekan kerran nostettiin junnuista sinne ja kävin pelkästään siellä. Se katkesi loukkaantumiseen, ja tulin takaisin A-junnuihin. Kaudella 2009 pelasin A-junnuissa, taisin tehdä 16 maalia sinä aikana, 20 peliä SM-sarjassa. Ja vielä 2010 jatkoin A:ssa."

Maalihanat auki Kakkosessa

A-juniorikausien jälkeen oli aika siirtyä kokonaan miesten sarjoihin. "Menin armeijaan tammikuussa 2011 ja mä en päässyt sieltä kuin kaksi kertaa kahden eka kuukauden aikana treenaamaan JJK:n kanssa. Oli pakko päästä treenaamaan ja pelaamaan, ja kaveri siellä intissä sanoi, että tule ViPaan (Vihtavuoren Pamaus), Kakkoseen. Pärjättiin hyvin, oltiinko me lopulta seitsemänsiä loppujen lopuksi, 14 joukkueen sarjassa, nousijaporukka. Vanhoja jyriä oli joukkue täynnä: Veijosen Juha, Alhosen Vesku ja Häkkisen veljekset, jotka oli pelanneet JJK:ssa. Siellä tein yhdeksän maalia 14 peliin."

Sitten seuraavana talvena jo JJK:n kanssa?
"Joo, Martsi ohjasi todella paljon silloin talven aikana ja sitten keväällä päädyttiin siihen, että tehdään sopimus. Alkukaudesta ei olisi ollut minuutteja luvassa. Oli yhteistyösoppari Varkauden (WJK) kanssa ja sinne pääsi junnut pelaamaan hakemaan pelituntumaa. Oli JJK-92:n Lintinen (Peetu) ja Oikarisen Juuso ja Kaakisen Allu (Aleksi) kanssa siellä, nythän ne pelaa Villiketuissa. Oli nuori, taitava porukka. Se kuitenkin oli nyt alusta lähtien vähän semmoinen, että kun penkillä oli joka pelissä maksimissaan kolme äijää. Vähän semmoista, että kauanko tää kestää."

"Siirryin JJK:hon heinäkuun alussa, ja kuukautta myöhemmin meni se koko joukkue alta. Maaleja siellä tuli yhdeksän, pelejä oli 12. Palloverkko sanoo 13, mutta 12 niitä oli, siellä oli yhteen peliin merkitty 12 äijää avaukseen, mä olin kotona 39 asteen kuumeessa."

"Varkaudesta jäi mieleen se viimeinen peli, kun pelattiin Kokkolassa, KPV oli vastassa. Meillä ei ollut vaihtopelaajia ollenkaan ja puolen tunnin kohdalla lensi äijä pihalle, ja toisen puoliajan alkuun toinen loukkaantui, ja kahdeksalla pelattiin loppuun 30 asteen helteessä. Oli kaksi päivää edellisestä pelistä. 4-0 me se sitten hävittiin. Sen jälkeen sitten siirryin tänne. Siinä vaiheessa mä tiesin itse, että että tää on mun viimeinen peli Varkaudessa." 

Veikkausliigan parrasvaloihin

Jatko löytyykin sitten Veikkausliigan tilastoista?
"Se oli aika jännää, kun heinäkuun alussa oli pelannut Kakkosta maksimissaan ja heinäkuun lopussa oli Eurooppaliigan karsintapelissä avauksessa. Siinä tapahtui nopeasti asioita. Se europeli oli aikamoinen kohokohta, vaikka tiputtiinkin jatkosta."

Heinäkuun puolivälissä vieraissa Interiä vastaan Markkanen oli vihdoin ensimmäistä kertaa liiga-avauksessa. Viikon kuluttua koitti seuraava vieraspeli, Maarianhaminassa...
"Se peli IFK:ta vastaan, siinä onnistui kaikki ja kaikki meni kyllä ihan putkeen. Hattutemppu, oikealla, päällä ja viimeinen vasemmalla. Se eka maali on vielä niin selvänä mielessä. Kun pallo meni maaliin, mä katsoin ympärilleni, että oliko paitsio, vaikka syöttö tuli taaksepäin. Sitten mä ajattelin, että oliko joku rike, sitä ei vaan uskonut, että teki maalin. Oli niin epätodellinen tunne siinä."

Milloin olit tehnyt edellisen hattutempun?
"Edellinen hattutemppu oli itse asiassa 2010 Kakkosessa, kun olin vielä A-junnuissa ja oli farmisoppari Blackbirdin kanssa, mä kävin siellä pelaamassa. Se oli kolmas miesten peli, ja tein hattutempun. Silloinkin peli päättyi 3-3. Kahta maalia on tullut useasti, hattutemppuja ei kyllä yleensä. Nyt viime talvena tuli Interiä vastaan liigacupissa yksi. En mä tehnyt A-junnuissakaan yhtään hattutemppua."

Viime kaudella pelasit 14 pelissä ja teit seitsemän maalia, pelasit kai puolet avauksessa?
"Joo, seitsemän ja seitsemän. Meni monta peliä sillä lailla, että mä pelasin vain viisi minuuttia. Kun Tunde loukkaantui elokuussa, sen jälkeen mä sairastuin, oli tosi kova kuume ja olin jonkun viikon kokonaan sivussa treeneistä. Muuten olisin päässyt pelaamaan enemmän, sitten se venähti enemmän syksyyn. Piti päästä takaisin kuntoon."

Jyvä oli kohdallaan, seitsemän maalia ja kolme maalisyöttöä

Debyyttikausi päättyi kuitenkin vähän etuajassa nilkkavammaan

Aika hyvään kuntoon pääsitkin.
"Joo, kaikki kääntyi parhain päin loppujen lopuksi."

- - -
Juttutuokion samantien julkaistavassa kakkososassa käydään läpi kuluvaa kautta ja Eeron ajatuksia jatkosta jalkapalloilijana.