Paso ja Väärinpäin kylvetyt siemenet

Poikabändi Paso & Väärinpäin kylvetyt siemenet heitti lauantaina viidennen keikkansa kotilavallaan Harjulla. Kolmesta ensimmäisestä esiintymisestä kotilavalla oli löytynyt jo jonkin verran positiivisia elementtejä, vaikka viimeisin tätä keikkaa edeltävä olikin sitten paikalla olleiden kertoman mukaan ollut täysi fiasko. Iltapäiväkeikan supportiksi oli saapunut äskeisestä kilpasoitannasta tuttuja vieraita Pietarsaaresta, Jaro.

Helsingin Olympiastadionilla esiintyneiden maailmantähtien keikka houkutteli varmasti osan yleisöstä jäämään näköradiossa suorana koteihin lähetettävän "Superkeikan" ääreen. Olihan siellä lavalle astumassa lajinsa ehdottomia valioita, vaikkakin vain treenikeikan merkeissä testaamassa uutta ohjelmistoaan. Se tapahtuma oli myyty ääriään myöten täyteen.

Harjulla Pason pojat aloittivat soundcheckillä ja antoivat supportin hoitaa viennin aivan alussa, mutta kunhan vehkeet oli viritetty, alkoi energisempi meno. Virtuoosit Mikko Manninen ja Jani Virtanen irrottelivat ja vetäisivät vuorollaan omat soolonsa, mutta aivan maaliin eivät osuneet. Viereltä komppasivat Eero Korte ja J-P Tuomanen totutun luotettavasti. Bändin tempo sai myös keikkayleisön kivasti mukaan ja ääneen.

Harjun Pojat jälleen vauhdissa

Takalinjojen uusiutunut rytmiryhmä puolestaan oli jouduttu pistämään tätä keikkaa varten olosuhteiden pakosta uusiksi. Edelliseen keikkaan verrattuna kolme neljästä miehestä oli vaihdettu, soittokielloista johtuen. Ainoastaan Samu Nieminen jatkoi. Oman kieltonsa sovittanut Tuomas Latikka palasi omalle paikalleen, nyt vastaavasti Mikk Reintam oli samasta syystä sivussa, ja tilalle oli nostettu 17-vuotias debytantti Severi Vielma. Pitemmässä kiellossa olevan Anssi Virénin tilalle palasi lähes vuoden tauon jälkeen Harjulle comebackin tehnyt Niko Markkula.

Kylmäpäinen 17-vuotias Severi Vielma

Niko Markkula palasi takaisiin kotiin

Katsomoon asti näkyi selvästi, kuinka illan ykkösbändin ykkössolisti Eero Markkanen väsyi ensimmäisen keikkasetin loppupuolella. Mies huohotti hyvätempoisen setin lopulla jo sen verran pahasti, että oli vain ajan kysymys, milloin Juha Pasoja vaihtaa tuoreemman solistin lauteille. Tunnin kohdalla oli sitten miehen aika täynnä.

Väsynyt Markkanen, rytmi hukassa

Keikan jälkeen Markkanen itse kertoi olleensa kuluneella viikolla kolme päivää sairaana, ja esiintymisen olleen aamuun asti epävarmaa. Pitkän keikkatauon jälkeinen pääsy täyteen kuntoon oli ottanut takapakkia. Ei siis ihme, että vire oli kateissa. Seuraavaan, ensi lauantaiseen keikkaan mennessä mies uskoi olevansa jo kovemmassa iskussa, kenties jo koko puolitoistatuntisen setin vaatimassa vireessä.

Orkesterinjohtaja Juha Pasojan mukaan ryhmän kunto ei tällä hetkellä riitä koko 95 minuutin mittaisen mukaisen keikkaohjelmiston läpivetämiseen halutulla tavalla. Viimetalvisissa treeneissä on jäänyt jotain tekemättä, sillä keikan loppua kohti väkisinkin väsymys iskee, tempo putoaa, ajatukset karkailevat, ja nuotit hukkuvat. "Tuntuu siltä, että viime talvena on siemenet kylvetty väärin päin."

Jatkoa ajatellen settiä pitänee kuulemma rukata uusiksi, tarvittaessa vedetään sitten ensimmäiset 70 minuuttia liinat kiinni ja sordiino päällä, jalkapallokielellä bussi parkkiin, jotta viimeisen vajaan puolen tunnin aikana jaksetaan luukuttaa riittävän aggressiivisesti täysillä ja hoitaa lopulta homma kotiin kunnialla.

Nuoriso-orkesterista ykkösketjuun nostettu nuori Vielma veti oman osuutensa vahvasti. Ei sooloillut, mutta perussoitto hoitui hienosti. Hyviä katkoja, hyviä avauksia. Erinomainen esitys ensimmäisellä isommalla keikalla. Tästä on hyvä jatkaa.

Hänen kilpasoittonsa väkivahvan Frank Jonken kanssa päättyi ratkaisemattomaan, Vielma pystyi pitämään Jonken hyvin pimennossa. Voimat kuitenkin loppuivat 80 minuutin kohdalla, jalkakrampit iskivät, ja viimeiseksi vajaaksi vartiksi mies siirtyi backstagelle huilaamaan. Päivän näyttöjen perusteella asiaa lauteille tulee varmasti jatkossa paljon lisää.

Pohkeet huutaa hoosiannaa, Vielman vahva debyytti päättyi kesken

Markkula puolestaan oli kirjoittamaton kortti. Ruotsissa pienillä lavoilla alkukauden pyörinyt artisti osoitti kuitenkin olevansa hyvässä vireessä, pää ja jalat toimivat nopeasti, lähes virheetöntä ja ennakkoluulotonta soittoa alusta loppuun. Näillä näytöillä mies on selkeä vahvistus bändin harvalukuisille takalinjoille.

Näyttämön keskiössä häärännyt Manninen hoiti oman osuutensa jykevästi. Etenkin ensimmäisen setin aikana hän oli hyvässä iskussa, soolot irtosivat terävästi ja toisenkin setin aikana teki hyviä aloitteita. Pari kertaa väläytti niin, että edellisen yhteiskeikan ehdoton tähti Jaron Jesse Öst joutui olemaan erityisen tarkkana. Ei täysosumaa kuitenkaan tälläkään kertaa.

Mikko Manninen ja päivän parhaan esiintyjän mitali

Lavan laidalta vahvasti aloittanut Jani Virtanen häipyi loppua kohti taustalle, ja Mikko Innanen väläytteli hetkittäin, mutta usein näytti siltä, että perussoitto ei jaksanut aina kiinnostaa.

Solistiksi Markkasen tilalle loppuajaksi siirtynyt Antto Hilska oli eksyksissä. Yhteissoitto muun bändin kanssa ei ottanut onnistuakseen. Toisaalta hän jäi myös kovin yksin muun bändin väsyessä, kompin hukkuessa ja muun ryhmän heittäessä summittaisia aloitteita, joista miehen olisi pitänyt pystyä vetäisemään se kaiken räjäyttävä orgastinen soolo, joka olisi myös vienyt yleisön siihen odotettuun loppuhurmioon.

Antto Hilska

Keikan vieraileva supportti Jaro oli loppuhetkillä korjata koko potin loppua kohti parantuneella esityksellään. Sen harvat tähtihetket ajoittuivat aivan viimeisille minuuteille, jolloin sen solisti Frank Jonke pääsi pariin otteeseen koettamaan täysosumaa, molemmilla kuitenkin kerroilla kuitenkin nuotin vierestä. Isäntien Janne Korhonen piti huolen siitä, ettei Jaron ja sitä kannattaneiden soitto kuitenkaan kohonnut voittoisaksi.

Jonken soolo, Korhonen vie pitemmän korren

Pason poikabändin tämän kesän keikkaputki jatkuu edelleen mollivoittoisena. Parasta soittoa ei olla koettu, nuotit ovat usein hukassa ja yhteissoitto takkuilee. Poissaolotkin rassaavat. Näin parhaan potin kerää usein se illan toinen bändi, vaikka Pason suojatit kuinka rimpuilisivat keikan läpi. Uutta tyylilajia opettelemaan, kuten orkesterinjohtaja arveli?

Kovia miehiä sivussa