Brasilian pojat

Azerbaidzhanin futsal-ihme oli katsottava. Maa nousi vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana ilmiömäisen nopeasti lajin Euroopan huipulle. Ja vuoden 2010 kisoissa kiipesi EM-neloseksi. Varmastikin takana on ollut vahva satsaus juniorityöhön, ajattelin asiasta tietämättömänä.

Nyt EM-kisoissa alkulohkon viimeisessä ottelussa se kohtasi Italian sunnuntaina. Avausmatsin voitto Sloveniasta antoi hyvät sille asetelmat, Italian puolestaan piti voittaa ottelu vähintään kahdella maalilla, jotta se selviäisi jatkoon ja passittaisi azerit ulos kisoista.

Azerbaidzhanin futsal-ihmeen keskiössä on ollut 2004 perustettu Araz Naxçivan-seura, joka välittömästi ensi kaudellaan voitti maan mestaruuden 2005, ja on pitänyt valtikan hallussaan siitä asti. Viime kaudella titteli tuli jälleen ylivoimaisesti puhtaalla pelillä, 11 voittoa 11 ottelusta.

Arazin miehistö oli myös maajoukkueessa vahvasti edustettuna. Seuran uuttera juniorityö on kantanut hedelmää maajoukkueeseen asti. Eurosportin selostajan kauniisti lausumat perinteiset azerinimet Amadeu, Augusto, Rafael, Félipe, Eduardo ja Machado kiinnittivät heti huomion. Ja maalilla seisoi lisäksi Laercio Buranello. Ja kappas, muutama näistä azereista oli vielä pigmentiltään vastassa olleita italialaisia selvästi tummempiakin. Ilmiselvästi miehet tulivat sittenkin Naxçivanin kaupungin brasilialaiskortteleista.

Mieleen palautui 1970-luvun lopun Brasilian pojat -elokuva, jossa natsit yrittivät palata maailmanvallaksi Etelä-Amerikassa kasvatettujen Hitler-kloonien voimin. Vähän samaa näköjään on toteutettu Kaukasuksen futsalissa.

Lähes koko joukkue oli tietenkin mestari-Arazin miehiä. Ja kaiken kruunuksi joukkuetta valmensi Arazin valmentaja Alesio, yllättäen Brasiliasta. Joukkueen ottelussa kentällä käyneistä yhdeksästä pelaajasta seitsemän oli alkuperältään brasseja. Kapteenina toki esiintyi Vitaliy Borisov, Arazista tietenkin, ja pääsipä kentälle hetkeksi myös Englannin futsal-mestarin Baku Unitedin Rizvan Farzaliyev, entinen Araz-peluri toki hänkin.

Italian vahva ote sysäsi kuitenkin azerit kotimatkalle, pari maalia heti alkuun, ja lopulta 0-7 -lukemat eivät jättäneet epäilykselle sijaa paremmuudesta. Kaiken huipuksi ottelun lopulla molemmat Italian maalivahditkin, Mammarella ja Miarelli, nolasivat ahnaasti hyökänneet azerit laukomalla kumpikin pitkällä avauksellaan pallon suoraan maalin. Kansalaisuusshoppailu ei siis tällä kertaa auttanut pitemmälle, vähänpä itsekin taisin kokea siitä asiasta vahingoniloa.

Azerbaidzhanin joukkue on ikärakenteeltaan jo suht iäkäs, useimmat brassitaustaiset pelaajat pitkälti yli kolmikymppisiä, Machado (eli Biro Jade) peräti 41-vuotias. Amadeu sentään vain 23 ja Eduardo 27. Siispä pian on taas scoutattava uusia lupaavia junioreita maajoukkueeseen, jospa niitä olisi kasvamassa siellä brassikortteleissa lisää. Ja shoppailemalla jälleen uuteen nousuun.


Lue futsalista myös: Eka kerta ja Italiassa ammattilaisina pelaavien Kytölän veljesten ennakkoarviot futsalin EM-kisajoukkueista.