Maalipotkun juttutuokio: Kyninhon kyydissä - osa 1 - “Voittaminen on vain seuraus”

Jussi Leppälahti istahtaa helsinkiläisen kahvilan pöytään. Hän on juuri palannut valmentamansa Hongan 02-junioreiden harjoituksista. 27-vuotias Leppälahti, Kynä eli Kyninho, ei pelkää ottaa kantaa ja esittää mielipidettään jalkapallon kehittämisen puolesta. Valmentamisen ja jalkapallokirjoittamisen ohella mies johtaa Arctic Football Forumia, joka kokoaa toukokuussa jalkapalloväen Helsinkiin kuulemaan tanakkaa asiaa.

Jussi "Kyninho" Leppälahti

“Valmentaminen on mun juttu”

EPS Soukasta 5-vuotiaana aloitetun futiksen ohella Jussi harrasti myös koripalloa, mutta jätti sen 16-vuotiaana. Jalkapallossa hän oli nostamassa HIFK:ta Ykköseen 2010, mutta siirtyi kuitenkin kauden jälkeen kokonaan valmentamisen pariin.

“Hyvin nuoresta pitäen mulla on ollut valmentajan mieli. Olen kunnianhimoinen ihminen, vikat vuodet 24-vuotiaaksi asti pelasinkin oppiakseni tulevaa valmentajauraa varten. Käänteentekevä vuosi oli 2009, jolloin menin Gert Remmelin valmentamaan IFK:hon. Ilman häntä ja Banaa (Mika Lehkosuo) en olisi näin lajissa kiinni. Gertin kanssa kirkastui, että haluan valmentaa.”

Lontoo opetti

Leppälahti opiskeli 2012-13 Lontoossa urheilujohtamisen maisteriksi. “Vuoden mittainen urheilukulttuurirysäys”, kuvaa mies aikaa. Isoimman oppinsa mies ammensi kansainvälisestä opiskeluyhteisöstä, jossa mukana oli väkeä eri urheilulajien parista ympäri Eurooppaa.

“24 h urheiluelämää, koulussa teoriapohjaa ja hyviä asiakokonaisuuksia, kavereiden kanssa istuttiin alas ja pohdittiin asioita monelta kantilta koko ajan. Siinä oppi näkemään urheilun ison kuvan.”

Kotiin palattuaan aiemmin HIFK:ssa junioreita valmentanut Leppälahti aloitti Hongan juniorivalmentajana. Valmentajaesikuvikseen hän nostaa Remmelin ja Lehkosuon ohella myös IFK:n silloisen valmennuspäällikkö Eero Laurilan. “Eero oli yksi niistä, jotka oikeasti laittoi työssään oman perseensä likoon suomalaisen jalkapallon edestä. Hän sanoi aina heti suoraan, mitä ajatteli.”

Nuorten pelaajien kehittämisen tärkeys

Edustusjoukkueen valmentajan tärkeys seuran valmennuslinjan ja pelaajien kehityksessä korostuu Leppälahden puheessa: “Jos valmentaja on ollut pelaajan kehittämisessä mukana vaikka 14-vuotiaasta ja vuorovaikuttanut niiden valmentajien kanssa, jotka häntä on valmentaneet, niin silloin ei ole niin isoa kuilua viedä sitä pelaajaa putkesta läpi.”

Mies hehkuttaa FC Hongasta pois potkittua Lehkosuota: “Bana osallistui hyvin paljon koko seuran linjan rakentamiseen. Kaikki muu on höpinää. Kyllähän Veikkausliigan poliitikkovalmentaja voi sanoa, että tykkää kehittää pelaajia, olla pelaajien valmentaja ja kehittää seuraa, mutta kun valmentaja oikeasti käyttää aikaa siihen, että istuu juniorivalmentajien kanssa alas niinkuin Bana teki, niin se ei ole enää höpinää.”

Mika Lehkosuo, pelaajien kehittäjä

“Pelaajien pointti on poikkeuksetta se, että hän pystyy opettamaan, ja pelaaja tulee parempana ulos siitä koulusta. Ja vaikka Bana ei ole voittanut yhtään Suomen mestaruutta, pelaajat silti pitää häntä jumalana. Kyllähän se jotain kertoo. Ihailen sitä, miten hän on pystynyt kehittämään nuoria pelaajia.”

Esimerkkinä nuorten kehittämisestä Leppälahti nostaa esiin myös Sir Alex Fergusonin, joka Manchester Unitediin tultuaan halusi edustusjoukkueen rinnalla rakentaa koko seuraa. “Hän näki pidemmälle, laittoi itsensä likoon ja loi nuorille pelaajille sekä valmennuksellisesti että psykologisesti luontevan ja helpon polun tulla edustusjoukkueeseen.“

Täsmävalmennus vs. pelaajien peli

Kyninho on täsmävalmennuksen kannattaja: “Ihailen valmentajia, jotka kykenee täsmällisesti valmentamaan joukkueen tekemään tiettyjä asioita, koska silloin hyvän ja huonon päivän heilahdus on pienempi, jos on jotain mihin pystyt tukeutumaan.”

“Vaikka pelin taso heittelee, se mitä yritetään on koko ajan kentällä olevista pelaajista riippumatta sama, joukkueena ja kollektiivina samoja asioita. Täsmävalmennettu joukkue tekee tietyissä pelin vaiheissa ja mikrotason tilanteissa tiettyjä asioita ja pelaa tasaisemmin. Sanotaan vaikka korkealentoisesti, että pelaamisella on vahva identiteetti.”

Ns. pelaajien pelissä yksittäisen pelaajan suorituksen tai yksittäisen päivän merkitys siihen, miltä peli näyttää, on isompi. Tästä esimerkiksi Leppälahti nostaa erityisesti Antti Muurisen maajoukkueen. “Se ei vaikuta välttämättä siihen, voitetaanko vai hävitäänkö peli, vaan siihen, mitä siellä kentällä yritetään. Mulle se heijastaa sitä, että siinä ei ole rakennetta ja identiteettiä, täsmävalmennettua tapaa pelata, vain ne pelaajat, ja sitten niiden mukaan mennään.”

“Voittaminen on seurausta siitä, että asiat on tehty hyvin”

“Olen varma, että jos esimerkiksi Veikkausliigan valmentaja pystyy lokakuusta huhtikuuhun pre-seasonilla luomaan systemaattisen trendin ja perustelemaan faktoilla pelin kehittymisen, ei sille sen kauden aikana sitten huonosti käy. Ei mitään höpinää, että pitäisi tuloksia tulla nopeasti.”

Hän uskoo, että systemaattinen kehittäminen on tärkeämpää kuin voittaminen: “Voittaminen on vain lopputulema. Se on seuraus siitä, ollaanko tehty tietyn ajan asioita hyvin vai huonosti.“

Yhteisön voima

Leppälahti kaivaa läppäriltään yhteenvedon Veikkausliigaseurojen taloudellisesta tuloksesta viime vuosilta. Surullisia lukuja. Ratkaisuksi hän tarjoaa lajiyhteisön kehittämistä.

Tänne on kerätty paljon tietoa

“Yrittäisin tunnistaa niitä oleellisia tekijöitä, miten saa tuloksen ensin nollaan, ja sitten lähteä rakentamaan liiketoimintaa. Tärkeintä on, urheilujohtamisessakin, systemaattisuus ja positiivinen kehitystrendi.”

“Paljon on tapahtunut viime vuosien aikana kenttätoiminnassa ja valmentamisessa. On perustettu Sami Hyypiä Akatemia ja saatu hyvää aikaan, mutta riittääkö se, kun muualla maailmassa mennään äärimmäisen kovaa eteenpäin. On hyvä, että ollaan saatu muutamissa seuroissa lasten valmennuksessa prosessi käyntiin, mutta ymmärretäänkö me, kuinka kaukana me ollaan niistä Euroopan maista, jotka haluaa Euroopan huipulle, esimerkiksi Sveitsi?”

Dettmanin ja koripallon esimerkki

Leppälahdelle yhteisön malli löytyy lento- ja etenkin koripallosta: “Puhuttiin, että MM-kisapaikka on mahdollista, kun ensin saadaan 500 000 euroa kasaan. Ja (Henrik) Dettman sanoi, että raha on pienin huoli tässä, summa, joka on puolet yksittäisen veikkausliigajengin budjetista. Sitä voisi pitää vaikka v-luna suomalaista jalkapalloilua kohtaan, kun koripallovalmentaja sanoo noin.”

Hän korostaa Dettmanin merkitystä: “Hänen valmennusoppinsa ei ole tullut suomeksi suomalaisilta, vaan se on tullut maailmalta. Hän on hienona ihmisenä kyennyt ottamaan sen opin ja mausteet omaan metodiinsa ja tuonut sen Suomeen, ja kansainvälinen informaatiovirta on sitä kautta avautunut.” Jalkapallossa mies ei näe vastaavaa kansainvälisyyttä etenkään valmennus- tai urheilujohtamisen puolella.

“Pointti on kehittää se yhteisö ja yhteisön voima. Tuoda eri argumentteja, yhteisö kyllä karsii heikot argumentit pois, ja se linja syntyy. Koripallo on kehittänyt yhteisön, satsannut valmentajuuteen, antanut nuorille valmentajille vastuuta ja eväitä kehittyä, sitten siitä tuleekin yhtäkkiä prosessi. Ja tällaisen systemaattisen kehittyvän prosessin kun omaat, niin silloin sulla on paljon vahvemmat työkalut.”

“Itse kaivettu kuoppa”

Leppälahti kaipaa oman tekemisen surkuttelemisen ja tuen perään huutamisen sijaan omaa linjakasta toimintaa: “Me ollaan itse kaivettu se kuoppa, ja urheilu on leimautunut yrityksissä semmoiseksi riippakiveksi, mitä pitäisi tukea, jos ylimääräistä rahaa on.”

“En mäkään lähtisi sponsoroimaan, jos mun pitäis miettiä joka viikko, että meneekö se laji tai seura nurin. Yritykset ajattelee myynnin kannalta ja haluaa saada siitä jotain. Jos asiat tehdään linjakkaasti ja hyvin, niinkuin muualla maailmassa, niin silloin sponsorointiin käytetyt varat yrityksissä kasvaa. Suomessa ne laskee, koska me ei tehdä asioita hyvin.”

Loppu ruikutukselle ja hihoja käärimään

Leppälahti peräänkuuluttaa bisnesmallia, jossa kasvatettujen pelaajien myynnit tuovat rahaa seuran kassaan. Ruotsissa pelaajamyyntituotot ovat kymmenkertaiset Suomeen verrattuna.

“Pitää ymmärtää, että se ei tule äkkiä. Kun me luodaan yhteisö, luodaan toiminnalle filosofia, ja jos me jossain vaiheessa päästään siihen vaiheeseen, että me pystytään tämä malli oikein timantisoimaan, ja kehittämään järjestelmästä pelaajia, mistä saadaan rahaa sisään. Se on pitkä, yhden sukupolven työ.”

“Ainoa oikea bisnesmalli”

“Se on se bisnesmalli, rakentaa yhteisö, unohtaa kaupallisuus vähäksi aikaa, rakentaa sen yhteisön päälle ja tuoda yrityksiä prosessiin mukaan. Silloin kun sä menet perustelemaan yritykselle, että meillä on tuolla kymmenvuotiaita pelaajia, joihin voisitte investoida, niin se on jo vähän terveempää kuin se, että nyt meidän pitäisi selviytyä taas yksi vuosi ja rakentaa kova edari.”

“Pitkällä jänteellä se tuo mahdollisuudet ainoaan oikeaan liiketoimintamalliin Suomessa. Nyt jos katsoo Veikkausliigan ja Ykkösen karttaa, niin hyvin harvassa ovat ne seurat, joilla ei se junioritoiminnan rakenne ole enää kunnossa, koska ne ovat tippuneet sieltä veke.”

Leppälahti tervehtii ilolla vahvan juniorityön Ilvestä ja Jazzia: “Junioripelaajien määrä ja toiminnan laatu lisääntyy. Tämän kaiken tulemana niiden edaritkin on jo Ykkösessä. Ja kohta ne on Veikkausliigassa, ei sille voi mitään, se on väistämätöntä. Ja JJK:kin on lähtenyt oikeille linjoille.”

Käpylän tapaan

Esimerkiksi ansiokkaasta juniorityöstä Leppälahti nostaa erityisesti Käpylän Pallon, jonka keskittyminen kilpailullisten tavoitteiden sijaan ensisijaisesti juniorivalmennuksen ja nuorten pelaajien kehitykseen on alkanut tuottaa hedelmää. “Nyt heidän edari on Kakkosessa ja  yhtäkkiä heillä on junioreissa läjäpäin arvotavaraa, mistä muut seurat on kateellisia, ja on jännä nähdä, miten he pystyy timantisoimaan sen.”

“Kun tällaisen prosessin luo, huippupelaajakehityksellä vahvan pohjan, kasvattaa hyviä pelaajia, niin miksei sitä voisi yhdistää toimivaan edustuspalloiluun, ja hyvin kaupallistettuun tuotteeseen. Ja yhtäkkiä siinä olisikin kaikki.”

Juniorikasvatuksen arvot ovat tärkeitä, ja osa seuroista toimiikin lähinnä syöttöliikenteenä isompiin seuroihin. Tästä kasvattajaseuratkin voivat olla ylpeitä?
“Profiloituminen on äärimmäisen tärkeätä. Espoossa, jos Honka on lippulaiva, pitäisi aktiivisesti pyrkiä muita seuroja profiloimaan hyvällä yhteistyöllä. On seuroja, joiden kannattaisi profiloitua feeder clubeiksi ja tehdä se työ hyvin. Mutta se vaatii hyvää yhteistyötä paikallisissa yhteisöissä, siinä on henkilöhaasteita.”

“Ihmissuhdetyötä puhtaimmillaan”

Olet ehdottanut fokuksen siirtoa kymmenen vuoden päähän. Mielestäsi koko lajia pitäisi siis kehittää keskittymällä juniorivalmennuksen kehittämiseen?
“Esimerkiksi Barcelonan valmennuspuolen tuotteet on kaikki valmentanut nuoria. Minusta ei ole välttämätöntä, että erikoistut lasten valmentamiseen, jotta olet hyvä valmentaja, mutta sun täytyy ymmärtää sen prosessin arvo. Se on mun mielestä edellytys sille, jos haluaa olla laadukas miestenkin valmentaja. Onko meillä sitten laadukkaita miesten valmentajia Suomessa? Mielestäni ei hirveästi.”

“Lasten kanssa tietysti mennään pelin periaatteet ja perusasioiden osaaminen edellä, mutta ei se aikuisissa ole sen erilaisempaa kuin että tasapainottelet näiden kahden asian välillä. Pitää pystyä ymmärtämään eri osa-alueita ja nostamaan suorituskykyä ja samalla kehittää sitä pelitapaa. Ei se päivittäinen opettaminen hirveästi eroa. Valmentaminen on ihmissuhdetyötä puhtaimmillaan.”

** Jussi "Kyninho" Leppälahden haastattelun toinen osa: Mediakritiikki ja Arctic Football Forumin kohtalo