Maalipotkun juttutuokio: Aleksis Lehtonen - unelmana Valioliiga

Jyväskylän Voionmaan lukion toisluokkalainen, lokakuussa vasta 17 vuotta täyttävä Aleksis Lehtonen on noussut pikavauhtia Ykköstä seuraavan futisväen tietoisuuteen. Ennen kuluvaa kautta lähes täysin tuntematon "Aksu" on kuitenkin viime vuosina kiivennyt JJK:n organisaatiossa nopeasti ikäisiään vanhempien joukkueisiin ottaen kehityksessään isoja loikkia.

Aleksis Lehtonen, lukiolainen

Kaudella 2013 Lehtonen pelasi seuran SM-hopeaa napanneissa A-junioreissa, vaikka kuuluikin iältään vasta nuorempiin B-junioreihin. Maajoukkuekin tuli jo tutuksi. ”Loppukaudesta pääsin sitten mukaan edustuksen treeneihin. Silloin alkoi tuntua, että voisin päästä mukaan joukkueeseen. Lopulta menin kuitenkin ylikuntoon ja kausi oli lopetettava kuukautta aiemmin kesken.”

Nopeasti Ykkösen vakiokasvoksi

Debyytti JJK:n ykkösjoukkueessa koittikin jo joulukuun puolivälissä, vaihdosta kentälle harjoitusottelussa Ilvestä vastaan. Nuorukainen ehti olla kentällä vain kymmenisen minuuttia ennen kuin ryöväsi pallon puolustukselta ja viimeisteli kylmäpäisesti JJK:n maalin.

Keväisen harjoituskauden aikana Aksu jatkoi pirteitä esityksiään etenkin paikallisvastustaja FC Vaajakoskea ja cupissa liiga-TPS:ää vastaan. Ei ollut turhaan nostettu nuorta miestä rajusti nuorentuneen ketturyhmän mukaan.

FC Vaajakosken verkko on heilunut

Harppaus A-junioreista edustusjoukkueeseen on 16-vuotiaalle merkittävä. JJK:n Ykkösen pelaajista aika moni oli kuitenkin tuttuja jo ennestään. ”A:ssa pelasin jo yhdessä Roopen (Robert Taylor), Jannen (Kuhmonen) ja Topin (Järvinen) kanssa. Tein viime kaudella pari maalia, syöttöjä tuli enemmän. Pelasin siellä kymppipaikalla vielä enemmän rakentavassa roolissa. Nyt olen jo röyhkeämpi pelaaja.”

”A-junnuissa peli on paljon hitaampaa kuin Ykkösessä. Ja Ykkösessä topparit on paljon fyysisempiä, mutta kyllä mä niidenkin kanssa pärjään.”

Ykköseen sopeutuminen on sujunut nopeasti. Ensimmäistä kertaa avauspaikka tuli kuudennen kierroksen KTP-vieraspelissä, jossa Aksu hankki JJK:n maaliin johtaneen vapaapotkun. Ja heti seuraavalla kierroksella kotipelissä JIPPOa vastaan mies jälleen kiitti luottamuksesta, vartin pelin jälkeen syntyi uran ensimmäinen Ykkösen maali.

JIPPO-puolustuksella on jälleen kiire

Kauden toisen maalinsa Lehtonen iski kotitasapelissä Ilvestä vastaan kesäkuun lopulla. Tuossa pelissä hän hankki myös ensimmäisen varoituksensa ajettuaan vastustajaa kylkeen. ”Pienestä alkaen olen tykännyt pelata mahdollisimman kovaa ja loppun asti. Kortteja en kuitenkaan ole juuri koskaan saanut”, Lehtonen naurahtaa.

Lisämaaleihinkin paikkoja on ollut, mutta aivan ei vielä ole natsannut. Mainioita ja älykkäitä syöttöjä kavereille lähtee jatkuvasti, esimerkkinä tarkka läpisyöttö vauhtiin Antto Hilskan 3-0 -maaliin Viikinkejä vastaan edellisessä kotiottelussa. Hilskan lisäksi hyökkäyspäässä Aksu on usein pelannut myös parina Jasin Abahassinen kanssa. Yhteistyö pelitovereiden kanssa toimii hyvin.

”Ne on erityyppisiä pelaajia. Hilu pelaa yleensä piikissä ja minä siinä vähän alempana. Molemmat pystytään juoksemaan, kun taas Jaska pystyy pitämään palloa, suojaamaan ja syöttämään. Hilu on nyt vielä minua nopeampi”, toteaa Lehtonen, mutta lupaa korjata asian.


Tapellaan täysillä voitosta

”Alkukausi oli vähän vaikea, kun hävittiin niitä pelejä, eikä oma peli lähtenyt käyntiin. SIinä oli jonkun verran kokeilujakin. Tehtiin kuitenkin sitkeästi omaa työtä ja parannettiin.”

Melkein puoli alkukautta meni, ennen kuin joukkueen kone käynnistyi. ”Jotain kymmenen peliä haettiin, mutta sitten pelityyli hioutui paremmaksi ja nyt on saatu se hyvin näkymään. Joka peliin lähdetään taistelemaan voitosta ja pystytään vaihtamaan muutamaa eri taktiikkaa hyvin.”

Taas viedään vastustajaa

Aksu viihtyy joukkueessa: ”Henki on tosi hyvä. Kaikki on omia itsejänsä, eikä kenenkään tarvi esittää. Nuoremmatkin pelaajat on otettu vastaan hyvin.”

Joukkueen kokeneemmat ja vanhemmat pelaajat (Janne Korhonen, Mikko Manninen, Bilal Velija, Tommi Kari, Jordi van Gelderen) ovat tärkeitä nuorille pelaajille. ”Siinä se joukkueen perusrunko on. Kokeneemmat pelaajat on myös opastusroolissa. On hyvä, kun Jordi on palannut toppariksi ja pelaa hyvin yhteen Boudin (Antto Tapaninen) kanssa. Ja Benno (Hanslian) on esittänyt hyviä otteita laidalla.”

JJK onkin vihdoin tehnyt myös tulosta. Alkukaudesta putoamisviivan tuntumassa majaillut JJK on noussut kisaamaan KTP:n taakse jäävistä muista kärkipaikoista. Nyt jo yhdeksän peräkkäisen ottelun mittainen tappioton putki (6 voittoa, 3 tasapeliä) sivuaa seuran Veikkausliigan pronssikauden 2011 seuraennätystä. Samalla tiellä on tarkoitus jatkaa edelleen, Aksu toteaa. ”Loppuihinkin peleihin lähdetään tappelemaan täysillä voitosta ja sitten katsotaan mihin se sarjassa riittää.”

Kaksi maalia on syntynyt, vieläkö tulee lisää tällä kaudella?
”KYLLÄ!” toteaa Aksu painokkaasti, ”pari pitäisi vielä päästä tekemään. Tärkeintä minulle on aina kuitenkin se, että hyökkääjänä pääsee paikkoihin, vaikka maaleja ei aina syntyisikään. Välillä teen aika paljon töitä alaspäinkin, kun tykkään siitä, ehkä se vie vähän pois hyökkäyksestä.”

Valmennuksen mieleen

Ikäisekseen Lehtonen on harvinaisen kypsän oloinen jalkapalloilija. ”Aksu on siitä harvinainen pelaaja, että välillä unohtuu, että se on vasta 16-vuotias. Tuntuu siltä, että Aksu pelaa kuin kokenut kolmekymppinen”, totesi JJK:n päävalmentaja Juha Pasoja eräänkin Ykkösen ottelun jälkitiimellyksessä.

Tyytyväisyys tuntuu olevan molemminpuolista, valmennus puolestaan saa kehuja Lehtoselta: ”Paso antaa rakentavasti palautetta, ei vain huutamalla. Se tukee hyvin itseluottamusta. Se on saanut hyvin hitsattua joukkuetta ja pelityylin. Joukkueessa on avoin ilmapiiri valmentajien ja pelaajien välillä.”

Päivän työ on tehty

Vaikka aivan kauden alussa Pasoja vannoikin, että Lehtosta ajetaan maltilla sisään joukkueeseen peluuttamalla säästeliäästi, peliaika kasvoi nopeasti ja täysiä ysikymppisiäkin on kertynyt.

”Alkukaudesta aloitin noin kymmenen peliä vaihdosta ja sen jälkeen olen päässyt enemmän myös avaukseen. Niissä ekoissa peleissä tuli vähän kramppeja, kun pitkästä aikaa pääsin pelaamaan niin paljon.”

Myös JJK-kannattajia Lehtonen kiittelee. ”On tosi tärkeää ja hienoa, että ne jaksaa tulla myös vieraspeleihin isolla joukolla. Välillä tuntuu joskus että olisi meillä enemmän vieraskannattajia kuin kotijoukkueella. Ja se on ollut hauskaa, että nyt Harjun aurinkokatsomostakin jo kannatetaan, on jo muitakin kuin Harjun Pojat, jotka on aina ennenkin pitäneet ääntä.”

JJK:n kasvatti unelmoi Valioliigasta

Pikku-Aleksis aloitti jalkapalloilun JJK:n korttelissa 4-vuotiaana Kypärämäen joukkueessa. ”Vanhemmat veivät, kun olin aika vilkas ja piti saada jotain tekemistä. Vuoden päästä sitten menin Nousuun, kun muutettiin Halssilaan ja sieltä sitten takaisin JJK:n junnuihin, taisin olla kahdeksan.” JJK:n nuttu on päällä pysynyt siitä lähtien.

“Pienenä jalkapallo oli sellainen intohimo, oli aina kivaa mennä kentälle. Mutta sitten kun pelit alkoivat mennä vähän totisemmaksi,  ja olin ekaa kertaa maajoukkueessa, sitä alkoi miettiä, että tästä voi tullakin jotain.”

Aksun perhe on paljon mukana ja nykyisin lähes jokaisessa vieraspelissä joku perheenjäsenistä matkustaa JJK-kannattajien matkassa miehen otteita seuraamassa. ”Siitä on tosi iso tuki, se on hyvin tärkeää, ja koko perhe on kiinnostunut lajista, tykkäävät käydä katsomassa paljon pelejä.”

”Pienestä pitäen on isän kanssa katsottu paljon futista. Aluksi tykkäsin paljon Manchester Unitedista, silloin kun Ronaldo tuli sinne, kai 2008, ja teki paljon maaleja. Se oli silloin pienempänä sellainen idoli.”

Enää ei kuitenkaan selkeätä suosikkijoukkuetta löydy. ”Valioliigasta tykkään, kun siellä huonommatkin joukkueet pystyy tappelemaan kärkijoukkueiden kanssa, kivoja vääntöjä. Mutta enää mulla ei ole sellaista lempparijoukkuetta. Eniten olen seurannut (Luis) Suarézin pelaamista ja yrittänyt poimia siltä niitä sen parhaita juttuja, ja olen tykännyt siitä sen pelityylistä, ne sen muut jutut on tietenkin vähän huonompia.”

”Valioliiga on aina ollut mun suurin unelma, päästä pelaamaan sinne. Mutta jos pystyy tekemään hyvän uran vaikka muuallakin ulkomailla, se olis kanssa unelma.”

Valioliigaan on vielä matkaa, mutta Aksu myöntää, että jotain kiinnostusta onnistuneiden peliesitysten myötä on kotikylän ulkopuolelta jo ollut. Tarkemmin ei mies asiaa valaise.

Huolellista tekemistä

Noin 180-senttinen Aksu on kasvanut tasaisesti ilman suurempia harppauksia, mutta ei ole vielä lopullisessa mitassaan. ”Isä on 185 cm pitkä ja ennusteen mukaan minusta pitäisi tulla vähän pitempi.”

Pääpallot ja keskityspalloihin menemisen Aksu nostaa hetken miettimisen jälkeen omalla kohdallaan kehityksen kohteeksi jatkuvan urheilijana kehittymisen ohella. Pituuskasvun myötä varmasti ulottuvuuskin korjaantuu.

Omat vahvuudet löytyvät helposti: ”Haastaminen, prässi, pystyn pallon kanssa hyvin juoksemaan ja ohittamaan puolustajia nokkeluudella. Ja röyhkeys.”

Lehtonen haastaa HIFK-puolustuksen

Aktiivisesta ja viimeiseen asti tilanteisiin menevästä pelityylistään huolimatta Aleksis Lehtonen on tähän asti välttynyt jalkapallourallaan vammoilta. Onnea on varmasti ollut mukana, mutta tämä kertoo myös siitä, että hän ottaa monipuolisen treenamisen ja lihashuollon tosissaan.

Määrätietoinen nuorukainen tietää mitä tekee ja tekee sen huolella. ”Yritän rakentaa koko ajan jokapäiväisen tekemisen kautta itsestäni urheilijaa. Harjoituksissa en ole tehnyt vielä paljon punteilla, vähän voimaa vain ja enemmänkin on panostettu liikkumistaitoon ja paljon olen tehnyt nopeutta. Treenaan myös peruskuntoa. Pyrin aina esimerkiksi pelin jälkeen juoksemaan 20 minuuttia, Vieraspeleissä se on vähän hankalampaa, kun pitää ehtiä bussiin, kun muut ei sitä tee. Mutta kotipeleissä sen pystyy tekemään.”

"Pelin jälkeen pyrin juoksemaan 20 minuuttia"

Välillä meinaa ihan unohtua, että vastapäätä istuva Aleksis Lehtonen on vielä teini- ja kasvuiässä. Sen verran kypsän ja harkitsevan vaikutelman mies antaa itsestään niin keskustellessamme kuin etenkin pelikentällä.

Lukiota on jäljellä tämänhetkisen suunnitelman mukaan reilu parivuotinen rupeama, jos 3,5 vuoden suunnitelman mukaan edetään. Koulu sujuu ”ihan hyvin siihen nähden, miten paljon olen urheillut.” Voionmaan Lukion jalkapallolinjan opiskelija tähtää valkolakkiin ja sen viimeistään jälkeen futisurallaan Jyväskylää pitemmälle.

"Kirjatkaa JJK:n Aleksis Lehtonen äkkiä jokaisen liigascoutin kirjoihin.  Kaveri pelas aivan helkutin hyvän pelin, just niinku pitää kärjessä pelata.  Lähes virheetön suoritus, loistavaa vastaantuloa ja suojaamista, aina jatkopallot omille, aktiivista puolustamista.  Ja iän puolesta ihan junnu."
Kroatian Pele, Futisforum2, 06/2014

Tämänhetkinen sopimus JJK:n kanssa kattaa vielä kauden 2015. ”Tässä on hyvä olla vielä kotona, pystyy kasvamaan ja treenaamaan ja on sitten valmiimpi, jos lähtee johonkin, ei tule yllätyksenä.”

Maajoukkuepaita on tullut tutuksi

Ensi viikon alussa Lehtonen suuntaa Jarkko Wissin valmentaman U18-maajoukkueen riveissä kohti Montenegroa, jossa pelataan isäntien kanssa kaksoismaaottelu. ”Meidän joukkue on  aika tuttu, tuttuja kavereita, vaikka vähän muutoksiakin on niistä U16- ja U17-joukkueista tullut.”

B-junioreissakin vielä keskikentällä pelannut Aksu nousi aikanaan aluejoukkueiden kautta maajoukkueleirille, ja sieltä lopulta Ilkka Mäkelän valmentamaan U16-maajoukkueeseen kesällä 2013.  

”Olin varalla, ja kun tuli loukkaantumisia, pääsin mukaan joukkueeseen Baltic Cupiin. Ensimmäisessä pelissä Viroa vastaan pelasin yhden puoliajan ja toisessa Latviaa vastaan olin avauksessa. Onnistuin siinä tosi hyvin.” Sen jälkeen mies onkin kuulunut vakiokokoonpanoon.

Maajoukkueessa Mäkelä nosti Lehtosen ylemmäs. Siitä lähtien Aksu onkin pelannut hyökkäyksessä myös seurajoukkueessa. Alemman hyökkääjän kymppipaikka tuntuu nyt omalta: ”Siinä saa toteuttaa itseään, pelata luovasti ja pääsee haastamaan, syöttämään ja hyökkäämään.”

Meriittilistalle on maajoukkueessa jo kertynyt viime syksyinen U16-ikäluokan Pohjoismaiden mestaruus. Tuossa turnauksessa Suomen kahden ensimmäisen ottelun maalisyötöt olivat Lehtosen käsialaa. Maalitili maajoukkuepaidassa on kuitenkin vielä avaamatta.


Valioliigan tai Euroopan sarjojen ohella tähtäin on myös Huuhkajissa. Sitäkään Aksu ei salaa. Jos kehitys jatkuu, saa nähdä, mihin tie vielä vie.

Aleksis Lehtosen pallonkäsittelytaitoja voi ihmetellä miehen omasta YouTube-videosta: