Katkarapukatsomossa

Viime viikolla päästiin piireihin. Ovelta huikkasi Ägä (Aki Riihilahti), että mitä kuuluu. Mikäs siinä oli ollessa. Katkarapukatsomon puolella. Ison maailman malliin.

Kohti Sonera Stadiumia

Kutsu oli käynyt, ja vastasin kutsuun. Kevyen töölöläisen alustuksen jälkeen ehdittiin Sonera Stadiumille bisnesisännän seurueessa. Ai että, välillä näinkin. Harvemmin ylläpidettynä valmiiseen pöytään, harrastus kun yleensä on ollut omakustanteista, ja sitä aivan tarkoituksella. Mutta pitäähän tällainen silloin tällöin kokea. Ja sentään ensimmäinen Europa Leaguen lohkovaiheen peli koskaan Suomessa.

Lievä pettymys nousi pintaan siinä fajanssilautasta pidellessä, kun niitä kuuluisia katkarapuvoileipiä ei ollutkaan tarjolla. No, asian korjasi toki kohtuullinen punkku ja glaseerattu villisika brysselinkaalin kera. Kelpo safkat, HJK:n cateringfirma oli pannut parastaan. Tällä kertaa ei tarvinnut rahvaan ja peruskansanmiesten kanssa jonotella ja napostella nakkimukia. Niin ja tauolla tarjottu belgialainen suklaakin oli herkullista. Menu vastustajan mukaan, mainiota.

Eurofutista punaviinilasien läpi

Punaviinilasin läpi aition lämmöstä pelin tiiraaminnen kuitenkin olisi latistanut tunnelmaa, kun lasiseinä eristi äänen täysin. Näin jo ennen alkuvihellystä veri veti katsomon puolelle. Näkymät katsomopaikoilta olivat mainiot. Eikä myöhäisillan viileyskään ollut ylivoimainen. Kyllä Suomen lokakuussa tarkenee.

Harvinaista herkkua

Klubi oli vahvistanut rivejään europeleihin

Eteläpäädyn mainio meininki lämmitti mieltäkin. Alkuhetkillä palaneet soihdut olivat komeita, mutta kyllähän noista taitaa UEFA melkoiset sakot rapsauttaa. Esimerkit muualta Euroopasta vihjaavat viisinumeroisista lukemista, joten kohtuullinen lovi kassaankin tulee. Onneksi HJK:lla kuitenkin Suomen mittakaavassa on millä mällätä, ja sakot maksaa, mutta toki rapsut harmittavat. Taas saa Ägä lippuja myydä urakalla seuraaviin peleihin.

No pyro, no party?

Itse pelihän oli melkoisen tasaista puurtamista. Alkuhetket, ensimmäiset neljä minuuttia, vieraillut Club Brugge vei, mutta sitten pääsi myös HJK mukaan. Maalipaikkoihin ei kuitenkaan päästy ennen kuin Brüggen israelilaispelaaja Ilir Refaelov pakotti Markus Heikkisen pistämään pallon omiin vajaan 20 minuutin pelin jälkeen. Makon osuman jälkeen klubin pelaaminen muuttuikin takaa-ajoksi.

Eipä siinä mitään, peli aaltoili jatkossakin puolelta toiselle, eikä maalipaikkoja saatu aikaiseksi, kun molemmat pelasivat hyvin tarkasti. Yleisö viihtyi ja eteläpäädyn laulut ja chäntit pitivät tunnelmaa yllä. Ajoittain 8055 katsojasta useimmat innostuivat kannustamaan klubia. Tunnelmaa riitti.

Avausjaksolla Demba Savage melkein tekopaikassa, tästä kuitenkin lähtee syöttö kaverille

Robin Lodin jouduttua vaihtoon vielä ennen avausjakson loppua HJK:n pelistä katosi yllätysmomentti. Demba Savage laidallaan pääsi ajoittain etenemäänkin hyvin, mutta Burkina Fason maajoukkuepelaaja Aristide Bancé kärjessä oli hyödytön. Puhti ja rohkeus ohittaa puuttui, ratkaisuyritykset olivat epätoivoisia.

Lod vaihtoon pää painuksissa

Toisella jaksolla jatkettiin tasaisissa merkeissä. Vähitellen kuitenkin vieraat pääsivät niskan päälle ja HJK:n nousut jäivät tuskaisiksi. Puolustuksen karmea harhasyöttö taaksepäin vapautti belgit nopeaan hyökkäykseen, josta syntyi 0-2. Tämä peli oli käytännössä kätelty.

Vielä ennen ottelun loppua päästiin näkemään taas uusi tuulahdus kansainvälisiltä kentiltä. Vaparivaahto!

Vaahtoa!

Vaahto osoittautui kohtalokkaaksi. Pallon eteen piirretyn kaaren takaa tälläsi Laurens de Bock vieraiden kolmannen komealla vapaapotkulla. Muurin yli ja HJK-veskari Toni Doblasin ohi. Taululle tylyt numerot, jotka eivät kuvanneet kenttätapahtumia. Mutta maalintekopelistä kun on kysymys, muita kenttätapahtumia ei lasketa. Parempi vei, kuten usein.

HJK:n keskikentällä Anthony Annanin esitys oli mainio, jonkun näkemäni raportin mukaan syöttöprosentti oli peräti 96. Miehen kosketus palloon oli kevyt, mutta varma. Ghanan miehen peliä oli ilo katsella.

Anthony Annan ja muut klubipelurit kulmapotkussa

Siinäpä se meni sekin matsi. Silmäkarkkia, mutta jostain syystä ei täysillä sytyttänyt. Peli ja sen tempo olivat parempaa kuin kotimaisessa Veikkausliigassa. Kuitenkin melkein neutraalina katsojana jotain jäi puuttumaan. Pelissä vika ei kuitenkaan ollut, vaan jossain muualla. Varsinkaan, kun HJK:n esitys oli edellistä siltä nähtyä europeliä paljon napakampi. Katsojan silmässäkö siis?

Ehkäpä apeuden syy jollain lailla korreloi kutsuvieraana koettujen kansainvälisten matsien saldon kanssa. Koskaan ei ole kotimainen joukkue voittoa näistä vienyt - kertaalleen HJK pelasi aikanaan Kaiserslauternin kanssa Mestarien liigassa maalittoman tasurin, muulloin se tai Suomi on aina ottanut kuokkaan. Ehkäpä tämäkin kyseenalainen tilasto on vielä käytävä kääntämässä voiton puolelle, ainakin kertaalleen. Ylläpito tällä kertaa oli kuitenkin yli muiden, varsinkin aiemmilla stadioneilla kun ei katkarapukatsomoita edes ollut.

Ihan hyvä maku tästä keikasta silti suuhun jäi, ja ehkäpä juuri siksi, että tuli kiivettyä bussiin siitä stadionin kulmilta jo pian puolenyön jälkeen. Ja jätettyä isäntien ehdottama jälkipelikierros tällä kertaa väliin. Vaikka kovasti houkutti. Peti kuitenkin enemmän, myöhäispelin jälkeen.