Lutuuria!

Mikä ihme saa jo keski-ikääntyneen miehen hyppäämään bussiin aamukahdeksalta pelkkää pohjoisen päiväreissua varten? Jyväskylästä Lapin porteille Kemiin ja takaisin, vähän vajaat 900 km nopsana päiväkeikkana.

Aikainen ylösnousu juuri nyt, kun viikonloppu on parhaimmillaan. Tällaisena sunnuntaina olisi aivan hyvin voinut vetää peittoa korviin, painautua takaisin puolison kylkeen ja nautiskella hitaasta heräämisestä ennen kohta alkavaa tiivistä työviikkoa. Ei tunnu tuo kuitenkaan maistuvan. Aamulehtien, verkkaisen aamiaisen maitokahveineen, ja Jake Nymanin musiikkiohjelman sijaan vedettiin tällä kertaa nopeasti aamupuuroa naamaan ja talsittiin bussille.

Järki yritti tolkuttaa ”jätä tämä reissu väliin”, mutta näissä asioissa ei aina järkeä kuunnella.

Jyväskylän Harjukadun laiturista toistakymmentä samanhenkistä kettukuvioisiin kaulahuiveihin kietoutunutta kiipesi samaan linja-autoon, joka otti suunnan pohjoiseen. JJK:n kannattajaryhmä Harjun Pojat ja Keski-Suomen Jalkapalloilun tuki ry olivat järjestäneet yhteistyössä kulttuurimatkan JJK-päävalmentaja Juha Pasojan synnyinseuduille. Kemin Karihaarassa pelataan tänään miesten Ykköstä, sarjan kolmen ottelun voittoputkella avannut PS Kemi Kings isännöi.

Kevään cup-ottelu joukkueiden välillä oli kuuma, kortit viuhuivat

Ottelun komeimmasta parrasta kisaavat JJK:n Jasin Abahassine...

ja PS Kemin Sasa Jovovic

Harvassa ovat olleet ne Veikkausliigan ja viime tai tämän alkaneen kauden Ykkösen ottelut, joihin ei Harjun Poikien ryhmä ole bussia järjestänyt. Hurjimmat ovat matkanneet bussittomiin vieraspeleihin yksityisautoilla aina Rovaniemeä myöten.

Bussimatkoista tämä Kemin reissu on kuitenkin kilometreissä pisimpiä yhdessä parin kauden takaisen Maarianhaminan keikan kanssa. Kyyti varmistui tällä kertaa kannattajayhdistys KSJPT:n taloudellisen tuen ansiosta. Rohkeimmat ja joutavimmat uskaltautuivat tälle arviolta 16 tunnin Meri-Lapin ekskursiolle.

Aikanaan -90-luvun lopulla tuli hymyiltyä Nick Hornbyn Fever Pitchiä (suom. Hornankattila) lukiessa päähenkilön elämänrytmille, jossa jalkapallo oli ensisijalla, muu tuli sitten. Nyt ollaan taas omallakin kohdalla lähestytty vuosien takaista tilannetta, jossa urheilu (lue: jalkapallo) ohittaa monta muuta arkista asiaa tärkeysjärjestyksessä.

Päähenkilön läheisten tapaan on omakin lähipiiri oppinut vähitellen seuraamaan futiskalenteria ja olemaan järjestämättä perhetapahtumia kuten häitä tai hautajaisia päällekkäin tärkeiden (tai joidenkin mielestä vähemmänkin tärkeiden) pelien aikaan.

Bloggaaja ei suinkaan ole ainoa tässä bussissa matkaava, joka Jyväskylään puoliltaöin palattua painaa pään muutamaksi hetkeksi tyynyyn, peiton korviin ja herää luultavimmin hieman keskeneräisenä uuteen aamuun kiirehtien klo 5.20 Helsinkiin kiitävään junaan. Uusi työviikko odottaa pääkaupunkiseudulla.

Mitä järkeä? Tuskin paljon mitään. Pitäisikö aina ollakaan. Onhan tämä jalkapallon ja oman kaupungin joukkueen perässä matkustaminen hienoa. Toveruutta, yhteisöllisyyttä, sitä oikeata futiskulttuuria, eli keskustelufoorumien kielellä: Lutuuria!