Maalipotkun juttutuokio: Teemu Vaarakallio - 190 senttiä asennetta

Viime kesänä, kesken JJK:n Ykkösen kauden 2014 Teemu Vaarakallio putkahti esiin kuin puskista, ilmestyi useille tuntemattomuudesta, teki sopimuksen Juha Pasojan valmentaman joukkueen kanssa ja liittyi mukaan elokuusta alkaen. Aluksi pelejä Kolmosen Villiketuissa, lopulta edustus-JJK:n riveissä Ykköstä.

Maalipaikassa vieraspelissä PK-35:a vastaan syyskussa 2014

JJK:n junioriputken kasvatti oli siirtynyt nuorena miesten peleihin, eikä häntä siten suurempi yleisö tuntenutkaan. Tähän vaikutti myös se, ettei Vaarakalliota nuorempana koskaan tunnettu minään junnutähtenä tai varsinaisena isona lupauksenakaan. "Tulin joskus valituksi alueleirille, mutta kun loukkaantumisia oli jatkuvasti, Pohjola-cupitkin jäivät väliin."

Kolmosen katsomoissa epäiltiin uuden tulokkaan kykyjä nousta Ykköseen, mutta päävalmentaja Juha Pasoja tiesi, millaisen miehen oli pestannut. Vaikka pelit eivät aivan sujuneet, mies meni aina täysillä tilanteisiin. Korttejakin kertyi tilille. "Edellisestä kunnon pelistä oli jo aikaa, marraskuusta elokuuhun oli ollut pelitaukoa."

Villikettuihin sopeutuminen oli haastavaa, edellinen peli Kolmosessa oli takana pelattuna 14-vuotiaana, joten asennoituminen oli vaikeaa ja jatkuvasti vaihtuviin pelikavereihin tottuminen hankalaa. "Ne on vaikeita, ihan eri pelejä, ja vasta aamulla saattoi tietää, että on peli. Kolmosen pelit ovat eri maailma."

Pelaamattomuuden vuoksi kunnon tuntuman haku vei aikaa syyskuulle asti, jolloin mies nousi ensimmäisen kerran JJK:n avauskokoonpanoon laitapakkina vieraissa KTP:tä vastaan. Ennakkoluuloton ja vahva peli, ja samalla sarjajohtaja KTP kaatuikin komeasti.

Omilla vahvuuksilla

Mitäänpelkäämätön ja periksiantamaton asenne näkyy kentällä kauas. Miehen itsensä nauraen kertoma sitaatti JJK-kapteeni Tommi Karilta kertoo paljon: "Miten ne kentän ulkopuolella fiksuimmat ovat usein sekopäisimpiä kentällä, eihän Teemukaan mikään einstein kentällä ole?"

Mies pelaa omilla vahvuuksillaan. Ja omassa roolissaan selkeätä perustopparin fyysistä peliä, menee tilanteisiin kursailematta, eikä turhaan kikkaile. Tällaista mentaliteettia on välillä viime vuosina JJK-puolustuksesta puuttunut.

"Kun ei ole lahjoja samalla tavalla kuin muilla, pitää keksiä oma reitti, millä pärjää. Tämä on minulle se reitti. Jonkun mielestä voi olla isoin lahja se, että on intohimo työntekoon ja hirveä halu tsempata, lahjahan se on siinä missä nopeus tai muukin."

Mitä kovempi paikka ja fyysinen haaste, sitä enemmän Vaarakallio on kuin kotonaan. Kevään Suomen cup -ottelussa PS Kemi Kingsiä vastaan hän vei kaksinkamppailut vahvaa fyysistä ja kovin aggressiivista vastustajaa vastaan - mustelmista välittämättä. Vahvat esitykset puolustuslinjassa ovat jatkuneet pitkin Ykkösen alkukautta.

Vaarakallio pitää PS Kemin vaarallista Saša Jovovićia aisoissa

"Siitä Kemi-pelistä muistan vain, että oli tippa linssissä pelin jälkeen, kun sellaisella pelillä hävittiin, vastustajalla yksi kulma ja siitä maali."

"Uskoin koko ajan pystyväni pelaamaan JJK:ssa, olenhan samojen jätkien kanssa pelannut pienen ikäni. Ollaan asuttu Vehkalammen kentällä Robertin (Taylor) ja Kuhmosen Jannen kanssa. Näiden poikien kanssa on aina pelattu ja haluan pelata jatkossakin. Itsestä se tulee vain olemaan kiinni, ainoa, mikä mietitytti oli miten pysyy ehjänä."

Loukkaantumiset jarruttaneet kehitystä

JJK:ta läheltäkään seuranneelle ei Vaarakallion nimi vielä viime kesänä kertonut juuri mitään. Teemu olikin jo nuorempana A-junnuna lähtenyt runsaiden loukkaantumisten jälkeen hakemaan peliaikaa miesten joukkueista. Ensin 17-vuotiaana Vihtavuoreen ViPan riveihin pelaamaan Kakkosta ja sen jälkeen Jämsänkosken Ilvekseen, edelleen Kakkosessa.

"ViPassa pelattiin mm. Markkasen Eeron, Kimmo Liikasen (nyt FC Blackbird) ja Adil Hatnin (nykyisin räppäri Adi L Hasla) kanssa. Oli loistava juttu lähteä ajoissa miesten peleihin. A-junnujen sarjat ei olleet silloin, eikä ainakaan nykyään niin kovia."

Syksyllä 22 vuotta täyttävä luunkova toppari on pitkin matkaa kärsinyt loukkaantumisista ja näin välillä on ollut pitempiäkin aikoja sivussa kentiltä.

Jämsänkosken Ilveksen Kakkosen vieraspelistä Tampereelta Vaarakallio tuotiin lakkiaisjuhlien aattoiltana kotiin Jyväskylään ambulanssilla, ja paikallinen lehtikin uutisoi laudatur-ylioppilaan noutaneen ylioppilaslakkinsa seuraavana päivänä lonkka murtuneena.

"Se taisikin olla ainoa juttu, mitä lehdessä siitä Ilveksen pelistä silloin kirjoitettiin. Kuntouduin lonkkavammasta suht nopeasti ja aloin taas treenaamaan kovaa, että pääsisin Kakkosesta eteenpäin."

Ilveksen pudottua Kakkosesta Kolmoseen, Vaarakallio kaipasi pelillisten haasteiden lisäksi myös  maisemanvaihtoa. Tie vei Ykkösen Viikinkeihin. Pelipaikka vaihtui keskikentän pohjalta ehkä lopullisestikin toppariksi.

Kausi kuitenkin katkesi lyhyeen. Nilkkavamma harjoituksissa ennen sarjapelien alkua, ja Ykkösen sarjadebyytissä Kajaanissa tuo loukkaantunut nilkka ei sitten kestänytkään. Näin kausi keskeytyi alkuunsa. Seuraavaksi mies hakikin vaihtelua Atlantin takaa.

Futisstipendiaattina Yhdysvalloissa

Elokuusta 2013 kesäkuuhun 2014 mies vietti vuoden opiskellen Georgia Military Collegessa täydellä futistipendillä. Tuo vuosi oli kuitenkin monella tapaa pettymys.

"Taso ei vastannut odotuksia ja lupauksia. Se oli huonompi kuin luulin, mutta sitä kautta kokemus oli sitäkin arvokkaampi. Siellä joutui taistelemaan ja tsemppaamaan niin paljon, että kokemuksesta tuli paljon arvokkaampi kuin jos se olisi ollut leffoista tuttua yliopistomeininkiä ja biletystä."

Vaikka kyseessä onkin Military College, ei Vaarakallio sentään käynyt läpi sotilaskoulutusta. GMC:n ykköslaji on amerikkalainen jalkapallo, jonka pelaajat käyvät kadettilinjan, ja tuolla linjalla on muita ankarampi kuri. Vaarakalliolta asennot jäivät siten tekemättä.

Jalkapalloilullisesti vuosi ei vastannut odotuksia. Harjoituksia peruttiin televisiopelien vuoksi ja treenattiin vähän miten huvitti, pelikaverit eivät ottaneet hommaa tosissaan, eivätkä aina olleet parhaassa vireessään harjoituksiin tullessa. Tarinoita futiskulttuurin eroista riittää kerrottavaksi.

"Ensimmäisessä pelissäni sain kaksi keltaista, kun voitin kaksi pääpalloa, ja niin lensin pihalle. Menin tilanteisiin normaalisti kovaa ihan niin kuin täällä mennään, mutta sain kortit. Pelin jälkeen valmentaja huusi minulle vihaisena, että millaisen tyypin hän on tänne hommannut, eikä tuomarille."

"Keväällä sitten lensin kerran kolmeksi viikoksi kokonaan pihalle treeneistä, kun yritin liian kovaa. Taklasin parasta kaveriani, ranskalaista Valentine Mendyä, rehdisti tilanteessa, mutta koutsin mielestä liian kovaa. Alkoi jo vähän kyllästyttää."

Olosuhteet muutenkin jättivät toivomisen varaa. Luvatut järjestelyt ontuivat alkuun, majoitus poikkesi luvatusta - "ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin risalla patjalla ja ensimmäisenä yönä heräsin siihen, kun isot torakat kävelivät käsivarsilla".

Paluu Suomeen ja JJK:hon oli Vaarakallion osalta suunniteltu. Vaikka mies ei vuosiin ollut pelannut JJK:n riveissä, vaan hakenut peliaikaa muualta hän oli vakuuttunut siitä, että paikka edustuksen riveissä aukeaisi.

"Vaikeina hetkinä vaihdossa ollessa tein huoneeni sängyn päätyyn harjoitusohjelman, jota noudatin tarkasti.  Selkeä tavoite oli olla mukana JJK:ssa kesällä 2014. Päivittäin vedin 200 punnerrusta ja 200 vatsaa, ja jos jonain päivänä kuumeen vuoksi jäi väliin, tein seuraavana tuplat, jotta sain puuttuneet kiinni. Se oli omalle päänupille tärkeätä, kun oleminen muuten oli niin vaikeata aikaa."

"Mä olen ollut sellainen sekopää kentällä aina"

Onko kovuus otteisiisi tullut varhaisesta miesten peleihin ja Kakkoseen siirtymisestä?

"Mä olen ollut aika sekopää aina - en usko, että se on niin vaikuttanut. Ehkä isoin muutos tuli siinä, kun olin ollut aina pienikokoinen ja jouduin tsemppaamaan koko ajan, ja sitten yhtäkkiä kasvoin ja tuli lihasta ja yhtäkkiä taklaukset alkoi puremaan paremmin. Ehkä siinä on se mikä muutti sen jutun. Eihän se haittaa mitään jos 140-senttinen kaveri juoksee päin, mutta sitten kun se kaveri on 190-senttinen ja 90-kiloinen..."

"Olin yläasteellakin aina luokan pienin, ja siitä kasvusta varmaan sitten seurasi niitä vaivojakin, kun pelityylikään ei ollut kropalle armollisin. Näillä lahjoilla ei muuten pääse eteenpäin, mun pitää tehdä aina täysillä töitä."

Teemu Vaarakallio pistää itsensä aina täysillä likoon

Siksi varmaan loukkaantumisiakin on matkan varrella kertynyt ainakin omiksi tarpeiksi. Kolhuja tulee jatkuvasti. Silti mies haluaa pistää itsensä aina täysillä likoon.

"Vihaan häviämistä. Enemmän mua sattuu, jos hävitään kuin jos tulee kolhuja. Silloin on helppo valinta se, meneekö tilanteeseen täysillä vai ei."

Joukkueen henki ja kunto on kova

Omaa rooliaan joukkueessa Vaarakallio kuvaa JJK:n pelaajakortissaan seuraavasti: "Kentällä tehtäväni on tarjota vastustajille mahdollisimman vaikeita ja epämiellyttäviä jalkapallo-otteluita. Pukukopissa tehtäväni on joukkueen uskonnollisen ja poliittisen valveutuneisuuden ylläpito ja kehittäminen."

Tuo vastustajille homman vaikeaksi ja epämiellyttäväksi tekeminen onnistuu tiukan määrätietoisen asenteen ja fyysisyyden kautta. Sen vastapainoksi topparissa on kuitenkin toinenkin puoli, älykkö.

Fiksu nuori mies opiskelee Jyväskylän Yliopistossa journalistiikkaa, mutta "se ei ehkä ole se oma alani", suunnitelmissa on siis vielä alan vaihto. Pukukopissa, kuten pelaajakortissaan mies kertoo, hän pyrkii valistamaan joukkuetovereita maailman tapahtumista.

"Äänestyspäivän jälkeen kerroin mihin suuntaan ääni lähti ja minne mennään. Ja hallitusohjelman julkistuksen jälkeen kaverit kopissa ihmettelivät hallituksen koostumusta, kuvittelin sitten avaavani sitä kavereille. Todennäköisesti sekoitin asiaa entistä enemmän. Kaverit sitten ainakin esittävät kiinnostuneita, varmaan mun mieliksi", Vaarakallio virnistää. 

"Meillä on joukkueessa leveä rinki ja jokainen täyttää oman ruutunsa. Meillä on mahtava meininki. Fiilis kopissa on vähintään kuin siinä videossa."



"Kaikki jätkät tuntee toisensa niin pitkältä ajalta ja kaikki voi olla ihan omia itsejään ilman rooleja. Pelitapahtumissa kapteeniston rooli korostuu, etenkin Tommi lietsoo meitä ja etenkin itseään oikeaan mielentilaan, mutta pukukopissa kaikki pitää hyvää meininkiä yllä. Ja lisäksi Pasolla on loistava pelisilmä pelaajien suhteen, ymmärtää meitä pelaajia paljon paremmin kuin moni valmentaja, joita tässä uran aikana on nähnyt."

Keskustellessamme juuri PK-35 -ottelun aattona Vaarakallio on innoissaan: "Hieno matsi tulossa, päästään mittaamaan oma ja niiden taso. Katsotaan onko kestävä oma kehitystyö fiksumpaa kuin palkka-armeijoiden kokoaminen. Meidän pitää lunastaa odotukset ja tarjota yleisölle mitä se odottaa. Tottakai hienoa saada hyviä pelimiehiä Suomeen, mutta niiden pitää olla sitten todella parempia kuin mitä täältä löytää."

Viime kierroksilla Vaarakallio on katsellut peliä penkin puolelta, kun tervehtynyt Matti Lähitie palasi puolustuksen keskustaan Antto Tapanisen rinnalle. Joukkueessa on keskuspuolustukseen kykeneviä pelaajia rotaatioonkin asti. Materiaalia topparin paikalle riittää, mutta pelien sujuessa ja ilman pelikieltoja ei rotaatiotakaan tarvita.

"Arki on kummasti aina raskaampaa, kun ei itse pelaa. Mutta sitten kun paikka taas avautuu, on oltava valmiina ja näytettävä olevansa paikan arvoinen."

JJK:n joukkue on vetänyt tiukan treenitalven, eikä ainakaan kunnosta tällä kaudella pitäisi jäädä kiinni.

"Eka kertaa ainakin meni tänä talvena läpi piip-nauha, ja vielä useammaltakin jätkältä. Kovassa kunnossa ollaan. Meidän heikkous on se, ettei osata painia. Kun ei päästä pelaamaan omilla vahvuuksilla, se vaikuttaa peliin, kuten Mikkelissä huonolla kentällä."

Veikkausliigaan ja ehkä kauemmaskin?

JJK:n pelaajien asettama tavoite tälle kaudelle on nousu Veikkausliigaan. Seurajohtokin on samoilla linjoilla, kahden parhaan joukkoon. Tuo tarkoittaisi vähintään liigakarsintaa. Uskooko Teemu Vaarakallio pärjäävänsä myös Veikkausliigassa?

"Mä olen aina uskonut että pystyn pelaamaan tällä tasolla ja ehkä ylempänäkin. Pikkujunnuna olin varma, että pelaan ulkomailla ammattilaisena. Teemu 8v halusi ottaa Gattuson paikan Milanin keskikentällä. Ulkomailla pelaaminen on edelleen haave, mutta ensin on tarkoitus nousta JJK:n kanssa Veikkausliigaan."

Eli ulkomaillekin mennään vielä?


"Yhdysvalloista tulee jatkuvasti kyselyjä, sinne kysellään takaisin pelaamaan, mutta Luojan haltuun. Koko ajan on tehtävä itse niin paljon töitä kehittymisen eteen kuin pystyy, ettei jää itsestä kiinni. Eniten uran kehittymiseen sitten vaikuttaa se, miten paikat kestää. Luden (JJK:n kakkos- ja fysiikkavalmentaja Antti Luhta) kanssa on nyt joukkueen treeneissä kiinnitetty paljon huomiota kehonhuoltoon. Harjoittelu on paljon kokonaisvaltaisempaa."

Haastattelun lopulla mies vielä lohkaisee: "Kun AC Milanille on kerran sydämensä menettänyt, niin ei muita ole. Tässä odotellaan Berlusconilta tai oikeastaan Gallianilta puhelua. Siihen (AC Milanin topparina pelaamiseen) on kyllä vielä vähän matkaa."

Yhteiskunnallisesti ja poliittisesti valveutuneen nuoren miehen kanssa keskustelu ajautuu lopuksi kotimaan ja energiapolitiikkaan, Cleantech-yrityksiin ja sen sellaisiin, jalkapallokin unohtuu hetkeksi.

Kentällä kova, siviilissä älykkö

Mikä sitten on Teemu Vaarakallion uran tähänastinen tähtihetki? Mies miettii hetken, kysyy sitten, että futiksessa vai elämässä ylipäänsä, ja vastaa:

"Elämän kohokohta on joka päivä se, että ympärillä on rakkaita ja rakastavia ihmisiä, tyttöystävä ja koko perhe isoäiti ja muut mukaan lukien. Näiden ihmisten ilo on mun iso ilo. Rukoilen aina ennen peliä ja pyydän, että voin auttaa joukkuekavereitani kentällä mahdollisimman paljon ja tehdä läheiseni ylpeiksi suorituksestani."