Rakastan turkulaisia

Tämänkertainen kesäretkeni suuntautui kauniiseen kesäkaupunkiin, Suomen Turkuun. Kyyti järjestyi kätevästi Harjun Poikien bussissa. Ja minähän rakastan kesäisen kaunista Turkua, ja rakastan myös turkulaisia.

Rakastan TPS:ää, perinteikästä palloiluseuraa, joka taloudellisessa ahdingossaan on ymmärrettävästi joutunut downshiftaamaan ja siirtymään kapasiteetiltaan ja mitoiltaan rajalliselle Urheilupuiston Yläkentälle. Niin rajalliselle, että loppuunmyydyn pääkatsomon ulkopuolella peliä joutuu seuraamaan aidan takaa. Nuoren, vahvan ja kilpailukykyisen joukkueen on seura kuitenkin Ykköseen pystynyt kokoamaan, ja pitkälti omista varsinaissuomalaisista pelaajista. Siinä sentään ollaan oikealla tiellä.

Rakastan näitä turkulaisia ottelunjärjestäjiä, jotka olivat luovuttaneet vieraskannattajille varatun päätykatsomon paikallisille jalkapallon ystäville. Ei ollut kahdeksan tunnin kuluessa ehtinyt TPS:n turvallisuusvastaavalta ehtinyt viesti mennä perille seuran toimiston väelle, että olisi ehditty reagoida tulossa oleviin vieraskannattajiin. Näin tuo vieraskatsomo oli jo saapuessamme kansoitettu ja oli tyytyminen kehnompiin paikkoihin.

Vieraskatsomo Oskari Forsmanin takana oli jo täynnä

Löytyihän lopulta avausjakson seuraamiseen paikka verkkoaidan takaa kentän kulmalta, paikasta josta mukavasti sai katsella peliä verkkoaidan ja harjoitusmaalin verkon läpi. Ei suurempaa valittamista.

Paikat aivan aidan takaa

Rakastan myös niitä reppanoita järkkäreitä, jotka levittelivät käsiään kysyttäessä, josko tuota harjoitusmaalia voisi vähän siirtää tieltä näkyvyyden parantamiseksi.

"Ei me näille asioille voida mitään, nämä kuuluu kaupungin liikuntatoimelle." Niin liikuttavaa, niin liikuttavaa. Parin minuutin homman olisivat hoitaneet heidän puolestaan vaikka vierailevat katsojat. Mutta kun ei ole liikuntatoimen vehkeisiin koskeminen.

Mikäs tässä, kiitos vaan, Turun kaupungin liikuntatoimi

Ja kovasti rakastan TPS-kannattajia, niitäkin rasssukoita, jotka olivat viehättyneet värikkääseen Harjun Pojat-lakanaan. Ilmeisesti yksinäisyyteensä tikahtuvana yksi heistä, valkopaitainen veijari lähti hakemaan banderollia unirievukseen? Varsin säälittävä oli yritys käydä päästelemässä bandis irti aidasta parinkymmenen vieraskannattajan keskellä, eihän tuo yksi sankari yksin sitä irti ehtinyt nyhrätä.

Kaverinsa pyrkivät apuun, ja heidät tylysti keskeytettiin. Keltaliiviset järjestyksenpitäjät estivät heidän apunsa, ja samalla kaikenlaisen kulttuurienvälisen parinmuodostuksen lauantaiehtoon aluksi. Läheisyyden kaipuuhan siinä kovasti pisti silmään. Haleja kaipasivat pojat.

Tehdään tuttavuutta

Itse ujona karjalaispoikana hieman hämmästyin tuota suoraviivaista turkulaista lähestymistapaa, kun pientä flirttiä olen läheisyyteen pyrkiessä yleensä tottunut odottamaan. Tyypillisen heteronormatiivisen kotikasvatuksen saaneena vierastin poikasten äkkinäistä hellyydenkaipuuta, eikä koko vieraskannattajajoukosta kukaan muukaan ollut niin innokas niitä kovin kaivattuja pusuja ja haleja jakamaan. Pettyneinä joutuivat nuorukaiset poistumaan paikalta.

Rakastan Mikko Hyyrystä, nykyistä turkulaista, mutta alunperin karjalaispoikaa, Lappeenrannan kasvattia. Aina täysillä yrittävää ja kaikkensa joukkueelleen antavaa kokenutta pelimiestä, entistä JJK-kapteenia. Sitäkin enemmän, kun ei tällä(kään) kertaa tehnyt maalia entisen seuransa verkkoon.

Ja tietenkin tällä(kin) kertaa rakastan myös koko TPS-joukkuetta, joka teki Ykkösen kärkikamppailusta hyvän, tasaisen ja jännittävän ottelun. Kuten aina, TPS:n ja JJK:n välillä taistelu oli jälleen kovaa, mutta rehellistä.

Voittajien leveä hymy

Mutta erityisesti lauantaina rakastin JJK:n taistelevaa nuorta kettulaumaa, joka väänsi tärkeässä ja tarkassa pelissä itselleen maalin voiton. Ja sitä iloista Harjun Poikien seuruetta, joka otti ilon irti jalkapallotapahtumasta jo ottelumatkasta alkaen, jatkoi koko ottelun ajan, ja juhli riemukkaasti otteluvoittoa, eikä provosoitunut, vaikka provosoida yritettiin.

"Oi tää on elämää"

Turkuun on aina kiva matkustaa. Ja kyllä, kyllä minä oikeasti turkulaisia rakastan.