Maalipotkun juttutuokio: Robert Taylor - "kovempaa kuin muut"

"Se oli joko eppu- tai toppuluokalla, kun kesälomalla mentiin joka aamu isän kanssa kello 9 Halssilan hiekkakentälle ja treenattiin potkimista ja maalintekoa ja kaikkea mitä voi tehdä jalan kanssa. Volleyta, puolivolleyta, aina oli eri päivälle eri teema. Sitä tehtiin koko kesäloman ajan. Aamulla käytiin hoitamassa se alta pois ja sen jälkeen oli aikaa tehdä kaikkea muutakin."

Robert Taylor noutaa tiskiltä Pepsinsä ja istuu kahvilan pöytään. Takana on maanantainen palauttava treeni lauantaisen komean voiton ja hattutempun sekä vapaan sunnuntain jälkeen. Edessä tulevana torstaina Ykkösen nousukamppailun kannalta erittäin tärkeä ottelu TPS:ää vastaan. Roope on valmis kauden jäljellä oleviin peleihin, joissa ratkaistaan joukkueen tavoitteena oleva nousu Veikkausliigaan.

Edessä ovat uran toistaiseksi tärkeimmät pelit. Viisi peliä jäljellä, kärjessä olevaan Kemiin neljä pistettä, yksi rästiottelu enemmän aikaa kerätä pisteitä. Kärjessä ei olla oltu missään vaiheessa, vaan JJK on pysytellyt hyvissä kyttäysasemissa.



Maalintekijä kerää onnittelut

"Kaikki on auki vielä. Nyt tähdätään kakkospaikkaan, se on omissa käsissä, keskitytään siihen nyt. Ei lähdetä hätäilemään ykköspaikasta. Kuka tahansa tuleekin karsinnassa vastaan, meillä on parempi henki, sieltä tulee joukkue, joka on pelannut huonon kauden. Nyt nähdään ollaanko valmiita ja miten pää kestää, kun peleissä on oikeasti panosta. Se on unelma, mutta vielä kaukana. Pitää nyt keskittyä peli kerrallaan. Tepsi seuraavana, se on tärkeä peli. Vauhdikas peli on varmasti tulossa."

Pienestä pitäen pallon kanssa

"Palloa aloin potkia heti kun opin kävelemään, Paul pisti pallon eteen, että potkaise. Isä on ollut tosi isossa roolissa mun jalkapallossa. Välillä se on v-ttanutkin, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Melkein vihaan sanoa tätä, mutta kaikki kunnia menee mun isälle, että olen oppinut potkaisemaan."

Isä, Paul Taylor, 1980-luvun lopulla Suomeen muuttanut Nottingham Forestin kasvatti, pelasi pitkään Suomen sarjoissa, aluksi Kolmosta Kalliosuon Sisussa Sonkajärvellä ollen seuran parhaiten palkattu pelaaja (sorry Paul, just had to!), sittemmin Veikkausliigaa KuPSissa ja Ykköstä JJK:ssa. Miehen kädenjälki näkyy nykyisin useammankin nuoren keskisuomalaisen futaajan potkutekniikassa.

Roope haki muutaman vuoden verran oppia Englannin kentiltä. "Olen käynyt tosi monessa seurassa. Treenasin Notts Countyn ja Sheffield Unitedin kanssa, pelasin Nottingham Forestissa, Lincolnissa ja Barnetissa, sitten olin lainalla Boston Townissa ja myös Lincoln Moorlandsissa. Moorlands oli sellainen aito klisee, muta- tai pubijengi, koutsi poltti tupakkaa samalla kun huusi kentälle ja aina oli jotain pientä kahinaa. Pelasin siellä muutaman viikon ja menin sitten Barnetiin."

Juuri Englannin kakkosliigasta Konferenssiin pudonneessa Barnetissa Taylor omaksi yllätyksekseenkin pääsi heti mukaan edustuksen treeneihin. Seuran pelaajavalmentajana oli tuolloin hollantilainen legenda Edgar Davids.

"Heti eka treeneissä pelattiin 11v11 ja pelasin keskikentällä Davidsia vastaan. Olin aika myllyssä, enkä kestänyt perässä, on pakko myöntää", mies naurahtaa. "Piti ottaa miestä paidasta kiinni, jotta pysyin mukana. Se otti vähän kuumaa siitä. Davids oli kyllä aika hessu, pelasi numero ykkösellä ja otti punaisia herkästi monessa pelissä."

Kysyttäessä kuka perheen ykkösfutaaja on, tulee Roopelta kuitenkin välittömästi ehdoton: "Minä! Isä on eri mieltä, mutta kyllä se minä olen." 

Nousu parrasvaloihin

Tommi (Auge) Kautosen valmentamaan U21-maajoukkueeseen kuuluva Taylor nuorempi on jo ohittanut isänsä. Viime tammikuisessa Pietarin turnauksessa Robert esiintyi vahvasti ja on pitänyt paikkansa ryhmässä. "Viime karsintapelit seurasin kyllä katsomon puolelta. En tiedä, miksen mahtunut penkille, olin kyllä aika pettynyt."



Paluuhaastattelu toukokuussa 2013

Robert Taylor nousi JJK:n edustusjoukkueeseen palattuaan Englannin kierrokseltaan kesällä 2013. Debyytti kettupaidassa seuran juhlaottelussa Notts Countya vastaan ja pian sen jälkeen vakiopaikka vielä Veikkausliigapaikastaan kamppailleen joukkueen riveissä. Peliaikaa pelirohkealle nuorukaiselle kertyi hyvin alusta lähtien, useimmin avausmiehistössä.

Debyytti Notts Countya vastaan

Taylor kuuluu nykyisin JJK:n kantaviin voimiin. Keskikentältä kuluvan kauden mittaan kymppipaikalle siirtynyt kova- ja tarkkapotkuinen mies on osunut tällä kaudella jo seitsemän kertaa. Hänen tavaramerkkinään tunnettu kova kaukolaukauksensa ei kuitenkaan ole osunut maalipuiden väliin. "Aika jännää, että kaikki maalit on tulleet tällä kaudella kuudentoista sisältä. Kemi-kotimatsissa olin jo varma, että mun veto (kolmestakympistä) menee sisään." Sen sijaan laukaus helähti ristikkoon ja mies sadatteli pitkään.

Oma ensihavaintoni nuoresta miehestä on kirpunkokoisen pallotaiturin näkeminen kikkailemassa vuoden 2007 HJK Suomen Cupin puolivälierän tauolla palloakrobatiaa ja -kikkailua 13-vuotiaana. Taitoa oli jo silloin, eikä se ole mihinkään hävinnyt. Mukaan on iän myötä tullut fysiikka ja Englannista riittävästi myös pelinlukutaitoa ja kovuutta. Sinne mies lähtikin jo tuolloin varhaisessa iässä.

Englantilaistyylistä futista

"Englannissa juniorina oppi taktisia asioita kuten ohjauspeliä "ohjaa sisään, ohjaa ulos" - aluksi olin ihan kassalla." Ensimmäisen vuoden jälkeen palatessaan takaisin JJK:n harjoituksiin hän huomasi kuitenkin oppineensa paljon ja pystyvänsä ohjaamaan muita pelaajia kentällä.

"Siellä oli oltava fyysisesti valmiina ja pitää taklata. Pitää olla mukana koko ajan ja hereillä eikä voi nukahtaa hetkeksikään, ei pallon kanssa tai puolustaessa ja hukata miestään unelmoidessaan."

Jos ohjauspeliä ei Roopen Englantiin lähtiessä vielä JJK:n juniorivalmennuksessa paljon oltu painotettu, ovat seuran nykyiset juniorivalmentajat sittemmin tuoneet paljon enemmän taktisia asioita harjoitusohjelmaan.

Omia ominaisuuksiaan Taylor arvioi kysyttäessä, ja löytää samoja vahvuuksia kuin mitkä katsomoonkin usein helposti näkyvät.

"Sanoisin, että mun vahvin puoli pelaajana on mielikuvitus, osaan ottaa riskejä oikeaan aikaan ja oikeassa paikasssa. Osaan pitää huolta pallosta, ja potkutekniikka on iso osa mun peliä, syötöt, ja laukaus, itseluottamus kyllä riittää, kun saan paikan."



Tästä lähtee maalisyöttö

"Taktisessa puolustamisessa on vielä tekemistä. Siitä on (Juha) Pasoja huomauttanut välillä, että saatan joskus hukata mun miehen helposti. Viime aikoina oon skarpannut siinä asiassa, eikä oo tullut enää sanomista."

Nuorukainen viihtyy nykyisellä pelipaikallaan, ja se näkyy myös tulostaululla. "Maaleja pitää saada tehtyä kymppipaikalla ainakin muutama ja vähintäänkin tilanteita luotua."

Edellispeleissä maaleja on vihdoin syntynytkin. Kahdessa viimeisessä pelissä neljä. Vaasan IFK:ta vastaan viime lauantaina uran ensimmäinen hattutemppu ehkäpä kymmeneen vuoteen.

"Oli mulla paikkoja ainakin kahteen lisämaaliinkin ekalla puoliajalla. Jos olis ollut kunnon hyökkääjä, olis vaistonnut, että pitää liukua tilanteisiin ja saanut maaleja niistäkin."

Omalla ajalla

Joukkuetreenien lisäksi Taylor tekee jatkuvasti ylimääräistä omalla ajallaan. Harjoitusten jälkeen mies jää vielä vetämään ekstraa, etenkin erikoistilanteita, ja vapaapäivisinkin Viitaniemen kentällä harjoitellaan usein joukkuekavereiden kanssa lisää. "Usein vedetään yhdessä Hilun (Antto Hilska) kanssa ja Teppo (Marttinen) on maalissa."

Pienestä pitäen mies on ihaillut Zinedine Zidanea ja katselee vieläkin tämän otteita Youtube-videoilta ennen pelejä. "Ehkä mun kanssa nykyään samantyylinen pelaaja on (Chelsean) Oscar, kymppipaikan pelintekijä, joka tekee paljon töitä myös alaspäin."

Korttelifutiksesta lähtien JJK:n riveissä pelannut Taylor muistelee pelejä JJK Puumissa 7-vuotiaana, jolloin nykyisistä joukkuetovereista samassa joukkueessa oli jo Janne Kuhmonen ("Nasu") ja Joona Itkonen. "Petri Kuhmonen oli valmentajana ja pian tuli Järvisen Topi (nykyisin FC Vaajakoski) ja Aram (Hasanzada) mukaan joukkueeseen."

"Myöhemmin C-juniorina samassa joukkueessa pelasi Vaarakallion Teemu, ja sitten B-junnuna Teemu, Nasu ja minä oltiinkin keskikentän kolmiona. Silloin asuttiin kentällä, aina vietettiin 5-8 tuntia kentällä kolmestaan, puolet ajasta meni pelleilyyn ja puolet treenattiin tosissaan."

Kärsivällisesti eteenpäin

Miehen olemmat viime kaudet ovat käynnistyneet loukkaantumisilla, nilkkavammat kauden ensimmäisessä pelissä viime kaudella, ja tällä kaudella viimeisessä harjoituspelissä huhtikuun lopulla. Näin Robert Taylorin pelikaudet ovat päässeet oikeasti käyntiin myöhässä.



Loukkaantuminen Ykkösen kauden avauksessa 2014

"Se on kyllä syönyt pahasti. Silloin eka kerralla, viime kaudella ajatteli, että tätä sattuu, eikä voi mitään. Tällä kaudella se v-tti suunnattomasti, kun olin niin hyvin valmistautunut tähän kauteen. Itsekin vähän hätäilin sitten siinä (kuntoutumisen aikana) ja tuli takapakkia."

Pelirytmiin pääseminen poissaolon jälkeen ei aina ole helppoa, mutta kun muu joukkue on pelannut hyvin, ei ainakaan tarvitse ottaa paluusta heti suuria paineita. Edelliskaudella JJK rämpi alkukaudesta, mutta tänä kesänä tilanne oli parempi.

"Kun palaa loukkaantumisen jälkeen takaisin on niin suuri näytönhalu, että haluaa antaa kaikkensa puolustuksessa ja hyökkäyksessä ja voi väsyttää itsensä, kun haluaa tehdä kaiken kentällä - tällä kaudella se ei ollut ongelma, vaan pääsin mukaan tosi hyvin ja nopeasti."

Kärsivällisyys on ollut kauden avaintekijä, ja usein JJK on ratkaissut pelin viimeisen puolituntisen aikana. Viimeisimmissä kotipeleissä lopulliset ratkaisut syntyivät myös vasta otteluiden viimeisillä neljänneksillä.

"Siitä on puhuttu paljon. Me tiedetään, että tullaan hallitsemaan useimpia pelejä pallollisesti ja muutenkin olemaan painostavampi joukkue, mutta välillä ei vaan osu ekalla puoliajalla. Puoliajalla yleensä puhutaan, ettei hätiköidä ja kyllä se sieltä tulee. Ykkönen on sellainen sarja, että kunto ratkaisee paljon. Se, miten loppuminuuteille asti jaksaa keskittyä suorittamiseen ratkaisee pelejä."

Joukkueen esityksistä näkee, että talvella on fysiikka- ja kakkosvalmentaja Antti Luhdan valvovan silmän alla tosissaan treenattu, tältä joukkueelta eivät helposti jalat lopu. "Lude on pistänyt äijät juoksemaan ja me varmasti jaksetaan loppuun asti."

Mies ei lakkaa kehumasta joukkuettaan ja sen yhtenäisyyttä. Kuten muutkin JJK-pelurit ovat jatkuvasti kertoneet, pukukopissa asiat ovat kunnossa.

"Meillä on loistava joukkuehenki, en ole ikinä pelannut missään, missä se olisi ollut näin hyvä. Nuori joukkue, kaikki tuntee toisensa ja on pelattu toistemme kanssa kauan yhdessä. Meillä ei ole mitään kuppikuntia, ja vaikka on kokeneempiakin, Korhosen Jannea, Mannista (Mikko), Karin Tommia ja Massea (Matti Lähitie), me ollaan kaikki yhdessä. Se on aivan loistavaa."
 

Vieraskentällä kaadettiin TPS

Pääosin keskikentän keskikaistalla tällä kaudella pelannut Taylor nostaa esiin vieruskavereitaan, joiden kanssa yhteistyö kentällä sujuu.

"Järvisen Iiron kanssa tykkään pelata, silloin saan vapauksia hyökkäyspeliin, kun Iiro hoitaa pelinrakentelun pohjan kanssa ja mulle jää tilaa pelata ylöspäin. Tommin kanssa menee aika paljon 50-50, kun Tommilla on hyökkääjätausta, ja Nasun kanssahan on aina ollut kiva pelata."

Toistakymmentä Veikkausliigaotteluakin pelanneen Roopen mukaan isoimmat erot Veikkausliigan ja Ykkösen välillä löytyvät ammattimaisuudessa niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Mutta oman joukkueen osalta nuo erot ovat jo pienentyneet. "Monet meidän pelaajista pärjäisi täysin Veikkausliigassa, ja jos sinne ollaan menossa, kaikkien pitäisikin siellä pärjätä, jos aiotaan pitää joukkue kasassa."

Kaksijakoinen Ykkönen

Ykkösessä sarja on jakautunut hyvin selkeästi kahtia - kärkiviisikko taistelee vielä nousu- tai nousukarsintapaikoista, kun taas häntäpäässä neljä joukkuetta on vääntänyt jo kauan pelkästään putoamista vastaan. Sarjan ykköspaikalla lähes koko kesän porskuttanut PS Kemikään ei saa varauksetonta ykkösvastustajan leimaa.

"Joo, se on näkynyt selvästi. VIFK:ta ja EIF:ää vastaan pelattaessa on se ihan erilaista kuin PK:ta (PK-35), Tepsiä tai Kemiä vastaan pelattaessa. Esimerkiksi PK:lla on yksi sarjan parhaita joukkueita, parempi kuin Kemi, paremmat yksilöt, on tulokset olleet mitä hyvänsä. Viimeinen peli niitä vastaan tulee olemaan tiukka peli, onneksi pelataan niitä vastaan kotona."

Vaikka JJK onkin vielä kakkosena ja nousukarsijan paikalla ja tuon paikan pitäminen on omissa käsissä, ei joukkueella ole varaa hengähtää. Kahden pääkilpailijan, TPS ja PK-35, kotona kohtaamisen lisäksi on jäljellä vielä vieraspelejä. Matkat Poriin Jazzin vieraaksi, sekä peräti kahdesti Ouluun AC Oulua vastaan. "Ei tässä ole helppoja pelejä mikään", toteaa Robert Taylor.



JJK kiittää kannattajiaan VIFK-pelin jälkeen

Omat kannattajat saavat suuren tunnustuksen, joka peliin matkanneet tukijat ovat joukkueelle tärkeitä: "Harjun Pojat on Ykkösen parhaat kannattajat. Meillä on helvetin hyvät fanit, aina paikalla koti- ja vieraspeleissä, lojaaleja ja jaksaa aina kannustaa positiivisesti. Niiltä ei tule puukkoa selkään eikä ole mitään hulimeininkejä missään ollut. Ehkä siinä on se, kun iso osa niistä on nähnyt meidät kentällä JJK:n junnuista asti ja tuntee kaikki, ja kun ollaan kaikki täältä, siellä on sitten pelaajien frenditkin aina katsomossa."

Tulevaisuus ulkomailla?

Englanti on Robertin toinen kotimaa, johon on aina kiva palata, mutta mieli palaa yllättäen muualle.
"Melkein haluaisin kuitenkin ammattilaiseksi muualle ensin, unelmana olisi Saksa, Hollanti tai Ruotsi. Niissä pelataan hyvää futista ja siellä on futissysteemit hyvin hoidossa. Ja Espanja tietenkin on yksi vaihtoehto."

Ulkomaille tie saattaa hyvinkin viedä lähivuosina. Miehellä on sama agentti kuin JJK:sta AIK:hon lähteneellä ja Real Madridissakin vierailleella Eero Markkasella.

Nyt kuitenkin keskittyminen on täysin JJK:ssa ja liiganousun jahtaamisessa. Peli kerrallaan.

"Toivottavasti nyt pääsisi pelaamaan liigaa, nyt tehdään kaikkemme, että nostetaan JJK Veikkausliigaan."



Itseluottamusta löytyy, mennään eteenpäin

Eteenpäin jalkapalloilijana pyrkivän nuoren miehen fokus on nyt kokonaan jalkapallossa. Harjoitteluun ja peleihin keskittyminen ovat ykkösasia, opiskelut saavat odottaa, nyt katsotaan, mihin eväät riittävät. Resepti on selkeä:  "On vaan tehtävä kovempaa kuin muut tekisivät."

Edit 24.9. klo 14:05: Korjattu U21-valmentaja isänsä pojaksi eli oikeaksi. (Ei Timo, vaan Tommi)