Arktisen jalkapallon asialla

Nämä nuoret miehet ovat liikkeellä tosissaan. He ovat hyvällä asialla. Ja ensi toukokuussa mennäänkin jo raskaalla kalustolla. Arctic Football Forumin järjestäjät tuovat ensi toukokuussa maahan huippuasiantuntijoita, jotka tietävät, mistä jalkapallossa todella on kyse.

Arktisen jalkapallon puolesta

Järjestäjäryhmä kiertää parhaillaan road show -kiertueella Suomen suurimpia paikkakuntia esittelemässä ensi toukokuun suuren tapahtuman tärkeimpiä teemoja ja herättämässä keskustelua jalkapallotoimijoiden kanssa. Keskustelu Helsingin Olympiastadionin tiloissa road show'n vieraillessa reilu viikko sitten lähtikin heti eloisasti käyntiin.

Paikalla olleet AFF:n Jussi Leppälahti, Veli-Pekka Inkilä ja Eddie Finch sekä heidän lisäkseen Ville Simola ovat tarttuneet rohkeasti asiaan. Nyt ei ole kyse yhtään enemmästä tai vähemmästä kuin pohjoisten alueiden jalkapallon nostamisesta sellaiselle tasolle, jolla ei enää tarvitse jossitella. Ja tätä yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Miksi ihmeessä? Järjestäjät vastaavat ykskantaan: "Ei haluttu piilotella sen takana, ettei pystytä, vaan haluttiin selvittää, miten tilannetta voidaan muuttaa. Haluamme olla taho, joka edesauttaa eri jalkapallopiirien lähestymistä toisiinsa. Olemme ideoiden ja yhteistyön "kiihdyttämö"".

Arctic Football Forum aikoo tuoda yhteen pohjoisen Euroopan jalkapalloväen jakamaan osaamistaan ja kehittämään sitä yhdessä eteenpäin.

Nyt tartutaan aiheeseen tosissaan

AFF:n porukka esitteli alustavasti, mitä toukokuussa tuleman pitää, ja paljasti jo useita forumin vieraspuhujia. Listalta löytyy todella kovia nimiä niin peli- kuin fysiikkavalmennuksen, tilastojen ja mittauksen sekä urheilumarkkinoinnin saralta.

HS Kirjojen julkaiseman Numeropeli -kirjan toinen kirjoittaja Chris Anderson kertoo tilastojen takaa löytämistään totuuksista, AS Roman päävalmentajan Rudi Garcian aisaparina LOSC Lillen Ranskan tuplamestaruuteen 2011 vienyt Chris Carling avaa suorituskyvyn kehittämisen saloja. Puhujalistalta löytyy myös suoritusten ja pelin analysoinnin erikoismies, entinen Prozonen kantava voima Blake Wooster, ja niin edespäin. Varsin vaikuttavaa. Valmis esiintyjälista paljastunee lähiaikoina.

"Miksi olemme jäljessä?"

Kevään forumin esittelyn ohella järjestäjien tarkoituksena oli herättää keskustelua jalkapallotoimijoiden kanssa siitä, mihin toukokuisen forumin pitäisi jo sovittujen teemojen ohella pureutua. Noin kahdenkymmenen jalkapalloihmisen keskuudessa syntyikin eloisaa keskustelua tärkeistä teemoista.

AFF:n väki on tehnyt taustatutkimusta, jossa he ovat vertailleet väkiluvultaan ja kansantuotteeltaan vertailukelpoisten maiden pääsyä jalkapallon arvokisoissa ja menestystä siellä. Mukaan oli poimittu Simon Kuperin ja Stefan Szymanskin teoksessa Soccernomics (2012) esittämien teorioiden innoittamina maita, jotka taustatekijöiltään kuuluvat jokseenkin samaan kategoriaan.

Vertailun Ruotsi, Tanska ja Kroatia ovat olleet säännöllisesti mukana lopputurnauksissa, Norja takavuosina, ja viime aikoina Sveitsi on noussut vahvasti. Mikä on menestyksen salaisuus, miksi Suomi ei ole päässyt samaan hissiin?

Mitä kansainvälinen menestys vaatii?

Mitä siis Suomen on tehtävä, jotta vastaava nousu olisi mahdollista myös meillä? Tähän ei nyt aivan suoraa vastausta edes haettu, mutta paikalla olleiden juniorivalmentajien kokemusten kautta löytyi vilkkaassa keskustelussa jo useita teemoja, joiden suunnasta parannusta voitaisiin lähteä hakemaan.

Ongelmakohtia löytyi helpostikin, lasten liikuntatottumukset nousivat keskiöön: pihapelikulttuurin katoaminen (pahimmassa tapauksessa pihapelit ovat kouluissa jopa kiellettyjä tai rajoitettuja yhteen päivään viikossa), lasten liikkuminen on meillä vähäisempää kuin muissa maissa, uusi teknologia ja pleikkarit ovat vallanneet ajankäytön. Vertailukohtina mainittiin jopa Slovenian ja Viron junioreiden "karaistuneempi olemus".

Monien lasten perusliikunta- ja motoriset taidot jäävät meillä vajavaisiksi, ja näin ikäluokkien kärjen ja seuraavien väliset erot kasvavat suuriksi. Seuraharjoituksissa kärsitään puolestaan tästä. Tee näistä sitten iso joukko uusia litmasia.

Erään mukanaolleen havainto kulttuurieroista aiheutti kovaa nyökyttelyä. Junnuvalmentajan omaisia haastatellessa useiden Balkanin suunnasta tulleiden kommentti oli ollut yhtenevä ja paljonpuhuva, he olivat olleet aidosti pahoillaan kun "ei ole ehtinyt pelaamaan ja harjoittelemaan lapsen kanssa niin paljon kuin pitäisi." Onko "kantaväestö" unohtanut tämän kokonaan?

Ulkoisten ongelmien jälkeen keskusteleva ryhmä kääntyi katsomaan myös peiliin. Myös omassa pesässä on korjattavaa. Juniorifutiksen hinta Suomessa puhutti, 50-200 € kuukaudessa on kova raha monelle perheelle, kun muualla hinta on jotain aivan muuta. Moni seura ja valmentaja käpertyy sisäänpäin, eikä näkemyksiä vaihdeta muiden kanssa. Seurojen ja muiden yhteisöjen välisessä yhteistyössäkin on parannettavaa. Paljon kehitettävää löytyy myös omista piireistä.

Ongelmia on siis helppo löytää. Ratkaisujen löytäminen on vaikeampaa. Niiden etsimiseen kevään AFF tarjoaa ainakin gourmet-luokan evästä, niin pelillisten asioiden, seuratoiminnan kuin urheilumarkkinoinninkin suuntaan.

Pyrkimyksenä muodostaa "maailman innovatiivisin jalkapalloyhteisö"

Arctic Football Forum kysyy aiheellisesti, pitäisikö lakata valittamasta rajallisia resursseja ja vaikeita olosuhteita - ja ruveta tekemään yhdessä? Pitäisikö lakata valittamasta rahan puutetta ja ruveta kehittämään lajia ja yhteisöä, ja lopulta sitä kautta tekemään rahaa?

Road show pohjustaa ensi kevättä jatkamalla vielä Suomen kiertämistä, huomenna keskiviikkona 20.11. on vuorossa Oulu, seuraavana päivänä Lahti, ja rundin päättää Jyväskylä 27.11. Mukaan ehtii vielä, ja kannattaa käydä tsekkaamassa ja osallistumassa keskusteluun.

Nämä ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia miehiä. Toivottavasti yhteisö lähtee vahvasti mukaan ja hieno yhteistyön idea lentoon.

Mikä on sinun ideasi - millä keinoin Suomifutis saadaan nousuun?