Eka kerta

Jopa oli viime viikko melkoista myllerrystä. Eusébio lähti sunnuntaina vihreämmille kentille, keskiviikkona tuli saksalainen jalkapalloilija kaapista, ja samana päivänä ystävä siirtyi yläkerran aitioon. Ja kaiken keskellä bloggaajalta meni tiistai-iltana neitsyys.

Kansallislaulun paikka

Neitsyyden menetys tapahtui futsalille. Ensimmäinen kerta futsal-katsomossa hoidettiin alta pois Hyvinkään Martinhallissa Suomen ja Tšekin sekä lähes 700 muun läsnäollessa. Lähes täysi halli, mukava tunnelma.

Kättä päälle

Ryhmäpotretti

Suomelle tuo tapahtuma oli varsinainen oppitunti. Kokenut, tammikuun lopussa alkaviin futsalin EM-kisoihin valmistautuva vierasjoukkue otti luulot pois heti alussa. Joukkueen avainpelaajina häärivät jo 38-vuotiaat peterschmeichelmainen maalivahti David Šimon ja laidalla pelannut Roman Mareš. Sen ykköskentällinen Marešin johdolla vei peliä miten tahtoi, ja hyökkäyksessä David Cupák oli alituiseen vaarallinen. Cupák iski avausmaalin vajaan kahden minuutin kohdalla, teki toisen kolmisen minuuttia myöhemmin, ja jälleen kolme minuuttia myöhemmin kakkoskentällisen Petr Oliva kolmannen. Peli oli taputeltu kahdeksassa minuutissa.

Toki Suomellakin oli heti vieraiden kolmannen maalin jälkeen paikka kavennukseen, kun Miika Hosio pelattiin yksin läpi. Maalivahti oli kuitenkin edessä. Kohta pyöritti taas punakone.

David Cupák oli jatkuva riesa Suomen puolustukselle

Suomen ykköskentällinen ammattilaisineen (Panu Autio, Jukka ja Mikko Kytölä) pystyi toki ajoittain pitämään palloa ja käynnistämään hyökkäyksiä, mutta lähinnä vain tšekkien kakkoskentällistä vastaan. Ykkösen kanssa sekin oli koko ajan pahoissa vaikeuksissa.

Välillä oli ahdasta

Kertaalleen EM-pronssin (vuonna 2010) voittanut vierasjoukkue näytti nopealla syöttöpelillään futsalin mallia. Se pystyi pitämään tiiviin puolustuslinjansa suhteellisen ylhäällä Suomen hyökkäysyritystenkin edessä, ja näin maalivahti Šimonille jäi mukavasti aikaa käynnistellä peliä alhaalta nopeasti tarkoilla avauksillaan. Nousipa kerran yllättävästi melkein hyökkäyksen kärkeen, kun Suomen miehistö oli noussut hanakasti prässäämään ylhäältä.

David Šimon välillä hyökkäyksessä

Nopeatempoista peliä oli mukava seurata hyviltä katsomopaikoilta. Palloa kierrätettiin paljon puolustuksen kautta ja avattiin lähinnä laidoilta, kun tilaa vihdoin löytyi. Syöttöjen vastaanotot olivat vaikuttavan varman oloisia, pallo pysähtyi kuin liimattuna kenkään. Kunhan oli ensin löytänyt vastaanottajan. Vierailla löysi paremmin, Suomella vähän turhan usein jäi hieman taakse. Näin eteenpäin liikkeessä ollut pelaaja voi vain todeta, että läheltä piti, mutta en saanut.

Tästä lähtee Jukka Kytölän kulmapotku

Kentän kunkku, Roman Mareš

Kentän koosta johtuen jo heti keskikentän jälkeen voitetut vapaapotkut olivat vaarallisia. Muuria ei kenttänelikon toimesta jalkapallon tapaan juuri rakennettu, joten laukauksille löytyi väyliä. Erikoistilanteet pelattiin kuitenkin tästä huolimatta useimmiten lyhyinä, ja vapaata tilaa yritettiin jälleen löytää nopeilla syöttöyhdistelmillä.

Matias Sareliuksella riitti töitä

Avausjakson lopulla Suomi sai pelistä paremman otteen. Neljän maalin etumatkan ansiosta vieraat näyttivät löysänneen hieman, ja Suomen ykköskentällinen loi useita hyviä tilanteita. Panu Autio osui kertaalleen, mutta muut pistivät vähän ohi. Mikko Kytölän komea volley jäi mieleen, mutta pamahti päätyseinään.

Panu Autio tuulettaa Suomen maalia

Toisen jakson Tšekki aloitti vielä ensimmäistäkin vauhdikkaammin. Heti aloituksen jälkeen heilahti verkko jo viidennen kerran. Tarvittiin vain yhdeksän sekuntia. Tämän jälkeenkin tilanteita syntyi tiuhaan, mutta maalinälkä oli jo melkein tyydytetty.

Miika Hosion paikka

Ottelun loppua kohti Suomikin pääsi paremmin mukaan ja sai muutaman puolittaisen paikan. Mutta kuin sinetiksi pari minuuttia ennen loppua vieraat pelasivat Suomen kentällisen täydellisesti ulos, järjestivät 2-0 -hyökkäyksen ja viimeistelivät vielä kertaalleen.

Michal Seidler rankaisee Lukáš Rešetárin syötöstä, puolustus pahasti jäljessä

Lopussa Joni Pakola oli vielä päästä karkuun

Lopputulos 1-6 kuvasi ottelun kulkua. Tšekki näytti kaapin paikan selvin lukemin. Tasoero näkyi niin syöttöjen kovuudessa kuin tarkkuudessakin, maalivahtien avauksissa, ja etenkin hyökkäyskuvioiden sujuvuudessa. Ja varsinkin fyysisyydessä, turhan usein jäivät suomalaiset liian ujoiksi. Esimerkiksi David Cupák teki hyökkäyspäässä kropallaan hienosti tilaa, eikä puolustuksen läpi juostu millään. Siellä oli hyökkääjille ahdasta. Ei ole turhaan Tšekki jälleen arvoturnauksessa mukana.

Seuraavana iltana Tammisaaressa Suomikin jo pääsi vauhtiin mukaan, ja peli päättyi tasalukemiin. Jotain oli Hyvinkäästä opittu. Euroopan huipulle Suomella on vielä matkaa, mutta vähitellen saavutettavissa.

Vielä ei riitä - Mikko Kytölä

Kiitokset Hyvinkään yleisölle

Kapteeni Autio matkalla pressiin

Vauhdikas peli ja vauhdikas laji. Eka kerta ei varmastikaan jää viimeiseksi. Tutustuminen tähän lajiin kannattaa.