Viimeinen pelireissu

Jyväskylä-Tampere-Bremen, maaliskuu muutama vuosi sitten. Kaikin puolin hyvä keikka. Varasin hotellihuoneen perhehotellista vähän umpimähkään, matsiliput netistä. Ajoit ryhmämme kentälle ja nousimme irlantilaisen halpalinnun siivelle.

Sinä, yhteinen ystävämme, teini-ikäiset poikanne, ja minä. Hyvä jengi, hyvä reissu tulossa. Superjunnuja jännitti, puhetta riitti koko lennon ajan, oltiinhan menossa tsekkaamaan Bundesliigaa elävänä. Ja Peetu Pasanen vielä kotijoukkueen riveissä.

Koneen ollessa jo laskukiidossa toinen junnuista ahmi vielä nälkäänsä hodarin ja huuhteli sen hätäisesti sevenupilla alas. No, eihän se siinä tärinässä pysynyt. Jätimme siististi tervehdyksen henkilökunnalle paperipussissa. Kevyt olo, hyvät naurut, tästä hyvä jatkaa matkaa. Siirryimme nopeasti junaan. Lyhyt kyyti keskustaan, ja olimme pelipaikoilla.

Hotelli rautatieaseman lähellä osoittautui tasokkaaksi täysosumaksi. Junnut saivat oman kahden hengen huoneen, me "aikuisemmat" majoituimme isompaan kämppään ylimmässä kerroksessa. Juttua riitti molemmissa kämpissä aamutunneille, niin ennen peliä kuin myöskin näkemämme matsin jälkeen. Korttiringissä riitti tunnelmaa, ja herja lensi.

Kaupunkipäivän jälkeen kohti matsia. Kävelymatkan päästä löytynyt Weserstadion oli kaikille uusi kokemus, kiva sellainen. Tilatut ja maksetut liput odottivat siististi kuoressa myyntivaunussa, henkkaria vilauttamalla kouraan. Sisälle stadionille, superjunnuille Werda-huivit kaulaan. Käytävällä eteenpäin! Nyt mennään, Werder Bremen-VfL Wolfsburg, tätä on odotettu.

Werder-pelaajien kuvilla varustetut muovituopit täyttyivät oluesta, glühweinista, limusta, ja tyhjennyttyään pääsivät tottakai lopulta matkamuistoiksi, omassani Boubacar Sanogo. Pasasesta melkein tapeltiin, kuka saa pitää. Katsomotunnelma aivan eri planeetalta kuin mihin kotona oli totuttu. Laulu raikaa, kotiyleisö pitää tunnelmaa yllä, kun Werder Bremen jyrää kenttätapahtumissa vierailevan Wolfsburgin. Peetu laitapakkina, kuten silloin usein.

Myyntihenkilöstö täyttää tuopit selässäkantamistaan säiliöistä, letkusta mukiin. Ei tarvitse persettä penkistä nostaa. Hiukopalaksi mainiot brezet. Täällä ei pääse nälkä tai jano yllättämään. Eikä katsomossa ole tylsää. Ei, vaikka Grafite karkaa kesken Werderin painostuksen, hiljentää kotiyleisön ja vie pisteet autokaupungin seuran bussiin kotimatkaa varten.

Hienouksia ei pelissä nähty. Werder hallitsi, hyökkäsi yksipuolisesti, takoi päätään seinään. Erikoistilanteet aina samalla kaavalla. Ja lopullinen ratkaisu tuli, kun kulmapotkutilanteessa nostettiin kaikki ylös, ei vain tornin kokoista toppari Naldoa. Grafite päästettiin näin vapaasti vastaiskuun iskemään sinetti.

Näennäisestä hallinnasta huolimatta vierasjoukkue oli lopulta vahvempi, korjasi hedelmät ja nujersi isännän. Kaikin puolin hyvä reissu, totesimme yhteen ääneen. Uudesta yhteisestä futismatkasta alettiin puhua jo takaisin hotellille kävellessä. Hyvä yhteinen reissu, tällaista lisää. Seuraavalla kerralla taas.

Kuitenkin, elämä päätti toisin. Ylivoimainen vastustaja puuttui peliin. Kuten Litmanenkaan, et suostunut myöntämäään lopettaneesi, vaikka pitkään oli jo ilmeistä, ettei ura jatku kauan, eikä uutta sopimusta seuraavasta matkasta taida enää tulla. Positiivisella asenteellasi pidit kuitenkin taisteluhenkeä yllä. Olit edelleen kauan mukana kuvioissa, etkä luovuttanut. Kunnes sitten lopulta sain viestin läheiseltäsi, että tuomarin antama lisäaika oli päättynyt ja Bremenin pelireissu jäi varmuudella viimeiseksi yhteiseksi.

Näennäisestä hallinnasta huolimatta kutsumaton vieras oli lopulta vahvempi ja nujersi isännän. Vaikka liian lyhyeksi jäikin, hyvä yhteinen reissu. Kiitos ystävyydestäsi.