Mikä kestää, Holopainen? - Lumifutiksen SM

Nyt ollaan tutun asian äärellä. Eläviä muistikuvia aikojen takaa: hankikanto, peltoaukea mummolan liiterin takana, serkukset koolla antamassa pallolle kyytiä aina hiihtolomilla, joskus vielä pääsiäisenäkin. Välillä varhaisnuorenkin kevyen askelen alla periksi antava lumikansi tekee lajista kohtuuraskaan. Mutta hauskaa riittää.

Lohikosken Pallokerhon kulttuurityötä

Tällä kertaa ollaan kuitenkin arvokisoissa ja (puoli)tosissaan. Jyväskylän Hippos on saatu vihdoinkin kesän pesäpallosta hyötykäyttöön. Lohikosken Pallokerho (LPK) on järjestänyt jo viidennentoista kerran vuosittaisen Lumifutiksen SM-turnauksen. Lunta on nyt normitalvea vähemmän, joten pelin luonne on varsin erilainen useimpiin talviin verrattuna. Nyt ei hanki upota, eikä haittaa etenemistä.

Tiukkaa taistelua

"Nyt peli on enemmän kikkailua, kun kenttä ei upota", totesi yksikin osallistujista juuri ennen turnauksen puolivälieriä, joita Maalipotkukin oli seuraamassa. Tottahan toki, etenkin maalien edustat olivat jo alkulohkojen jälkeen tamppautuneet koviksi ja tasaisiksi, hiekkatekonurmen hiekkakin nousi jo siellä pintaan.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

No, ehkäpä pelaajista tuntuu siltä, että kikkailemaan pystyy. Ulkopuolisen silmin kikkailua ei kentältä juuri erota. Matsit ovat täyttä taistelua, kun se vähäinenkin lumi pöllyää yhtenään ja pallo kimpoilee sattumanvaraisen oloisesti. Taustalla lienee silti suuri (peli)suunnitelma, jota tosin ei helposti huomaa.

Et onnistu!

Omassa puolivälierässään kaveriporukasta koottu Kaiku vääntää tasatuloksen Päijät-Hämeen Mäntyä vastaan, ja selviää lopulta rankkareilla jatkoon. Välierässä vastaan tuleva Cold Sweat on kuitenkin liian kova. Lopulta pronssiottelussa kaatuu FC Lohca ottelun ainoalla maalilla, ja nuorille miehille ripustetaan kaulaan pronssit.

Kaiku ja puolesta kentästä lauottu rankkari

Välieräpaikka varmistettu

FC Tuska taistelee omassa pudotuspelissään sitkeästi laajemmalla vaihtomiehistöllä liikkeellä olevaa paikallista Sherwoodin Siat -joukkuetta vastaan. Siat hallitsee ottelua, mutta ei millään saa tarvittavaa eroa aikaiseksi.

Ohi on päästävä

Tiukka vääntö

Lopulta FC Tuska kuitenkin kokee viime hetkien tappion tuskan. Viimeisellä peliminuutilla syntynyt ratkaisumaali taas päättää sivurajalla päivystäneen Sikojen taustajoukon tuskan. pitkin ottelua kaikuneen "Holopainen, Holopainen!", "Mikä kestää, Holopainen!" ja "Hereillä, Holopainen!" ohjeistuksen purkautuminen iloksi ja loppumattomaksi "Oooooooooooooo!" huudoksi kuvaa matsin voittajien tunteita.

Viime hetken ratkaisumaali - nyt saa huutaa!

Holopainenkin saa synninpäästön. Hyvä mieli tarttuu myös puolueettomaan katsojaan.

Pyhäjärvellä 1998 toimintansa aloittanut FC Tuska ei tappiota murehtinut. Kuusihenkinen joukkue kohtasi vahvempansa. Neljä kentällä, kaksi vaihdossa, tiukka setti vetää alkulohkossa 25-minuuttinen kerrallaan, pudotuspeleissä 2x15 minuuttia parin minuutin tauolla. Ei vaan riittänyt. Moni joukkueista pystyi paremmin hyödyntämään rotaatiota.

FC Tuska

Erot haastavalla kentällä ovat pieniä, kuten aina, kun tällä tasolla mestaruuksista pelataan. Neljästä puolivälierästä kaksi päättyi maalin erolla, kaksi ratkesi tasatilanteen jälkeen vasta rankkareilla. Jatkopelit jäävät Maalipotkulta aikataulusyistä näkemättä, valitettavasti.

Siellä lepää

Alkulohkosta vasta parhaana kolmosena jatkoon selvinnyt Sherwoodin Siat raivaa jatkossa muut tieltään ja ottaa mestaruuspokaalin kotiin. Vahva fyysinen peli ja peräänantamaton taistelu vie lopulta aina päätyyn asti.

Sherwoodilainen voittotuuletus

Vuodesta 1999 Jyväskylässä, vuosikausia ensin Jyväsjärven jäällä, viime vuodet Hippoksen pesäpallostadionilla taistellut mestaruuskilpailut ovat Lohikosken Pallokerhon älynväläys ja tärkeä varainkeruumuoto. Hattua päästä.

Perinnelaji, sanoisin. Ehkäpä sitä sittenkin vielä joskus itsekin pääsee urallaan mukaan taistelemaan futiksen Suomen mestaruuksista. Ensi talvea varten siirtomarkkinoille joukkuetta kokoamaan?