Maalipotku: Torshavn-a-go-go, osa 1

Haagalaisessa yksiössä herätys kello 5.15. Kolme unista haukkaa niukan aamiaisen ja suuntaa kohti Helsinki-Vantaata. Kiertomatka Helsinki-Riika-Kööpenhamina-Vágar on valmiina alkamaan. Seikkailu on alussa, kaikki ovat mukana. Uni hiertää silmäkulmassa, mutta lentoaseman tarjoamat kofeiinipaukut auttavat eteenpäin. Meillä on tärkeä tehtävä edessä. Huuhkajat on vietävä Ranskaan.

Riika on piece of cake. Kaikille eka kerta, mutta kenttä on kompakti, eikä eksymisen vaaraa ole. Portti A12 löytyy heti, ja silmä pysyy hetken auki, joten lennolle ehditään.

Next stop Copenhagen

Tanskanmaalta löytyy sitten jo jotain mätää. Koska jatkolento ei ole tehtynä samalla varauksella, joudumme jonottamaan Transfer centeriin, vuoronumeromme on 68, mutta palvelutiskillä ei mikään etene, asiakas numero 36 on edelleen vuorossa. Siispä ulos terminaalista ja uusi lähestyminen. Automaatti on kuitenkin suotuisa pyrinnöllemme ja selvitämme itsemme vaivatta jatkolennolle.

Seuraava etappi häämöttää

Niukka aamiainen muistuttaa itsestään. Terminaali ykkösen urheilupubin tarjonta korvaa puutteen. Palvelu on nopeata ja täsmällistä. Kohtuullinen versio kalasta ja perunoista huuhdeltuna alas paikallisen Kallen spesiaalilla hoitaa verensokerin kuntoon, ja taas ollaan vauhdissa. (Kyllä, kello on kotimaassa jo yli puolenpäivän, eli ei mitään hätää, äiti. Sovittuja pelisääntöjä on noudatettu.)

Paluu entisaikaan

Rytmitys sujuu. Nousemme portilta aikakoneeseen. Harppaamme ajassa reippaasti taaksepäin. Kööpenhaminasta Färsaarille suunnattaessa kelloa siirretään jälleen tunnilla, mutta lentokoneessa siirtymä on suurempi. Nyt palaamme noin 15 vuotta taaksepäin, sillä tässä Atlantic Airwaysin koneessa pelaa tarjoilu. Big time.

On käsittämätöntä, että kun lentoyhtiön Airbusiin nouset, ollaan jälleen ajassa, jossa lentoemot tyrkyttävät drinkkejä. Normaalin oluen tai lounaan kanssa tarjottavan pienen puna-/valkoviinin ohella tarjolla on gintoniceja, konjakkia, viskiä. Mennyttä aikaa, mutta ei täällä näköjään. Lentohenkilöstö kulkee tarjottimen kanssa ja ihmettelee seurueemme kieltäytymistä seuraavasta lasillisesta. Mehän haluamme pysyä skarppeina, olemme saapumassa uuteen paikkaan. Uusi maapiste on luvassa, haluamme ammentaa uusia kokemuksia virkeinä ja vastaanottavaisina.

Atlantic Airwaysin aikakone

Kanssamatkustajista reippaasti suurin osa on matkalla Suomen ensimmäiseen Euro2016-karsintaotteluun ja pitää fokuksen kohdallaan. Matsiin on enää reilut pari vuorokautta, joten ylilyöntejä pitää välttää. Hyvin menee. Tarkkaavaisuus kuitenkin lopulta herpaantuu hetkeksi koneen laskeutuessa Vágarin kentälle. Komeat ja jylhät maisemat hieman säikäyttävät, kun pilotti vetää liinat kiinni nopeasti.

Niinpä. Heti kiihkeän jarrutuksen alettua huuhkajakannattajien pidätyskyky pettää ja samassa karkaavat turistimaiset aplodit onnistuneesta laskeutumisesta. Hieman nolottaa, myötähäpeän tunne on valtaamassa mielen, mutta annetaan tällä kertaa lipsahdus anteeksi, sillä useimmille käynti Färsaarilla on elämänsä ensimmäinen.

Draamaa ja ongelman ratkaisu

Kentällä käsimatkatavaroin on helppo suunnata kohti Torshavniin vievää bussia. Pistäydymme kuitenkin ensin käteisautomaatilla. Virhe! Automaatille jonottaessa bussijono kerää pituutta. Tämä olisi pitänyt nähdä ennalta.

Kentällä olevat taksit täyttyvät samalla kun kiipeämme bussiin. Omasta retkueestamme kaksi kolmesta ehtii maksaa bussilipun ennenkuin kuljettaja toteaa: "Tämä on nyt tässä." Kyyti täynnä, eikä kolmikkomme täydenny kyytiin. Hetken mietittyämme hyppäämme solidaarisesti kaikki ulos ja bussi jatkaa ilman meitä. Seuraava bussi lähtee kahden tunnin päästä ja koko Färsaarten taksit ovat matkalla kohti pääkaupunki Tórshavnia. Varsin hauskaa!

Hytisemme kahden norjalaisen lomamatkalaisen kanssa kymmenen asteen lämmössä. Onneksi lentokenttäinfon viehättävä nuori daami saapuu pian ja kertoo järjestäneensä asian, 10-15 minuutin päästä poikkeaa tyhjää bussia siirtämässä oleva kuljettaja kentän kautta ja poimii meidät kyytiinsä.

No, todellisuudessa kestää kolme varttia, mutta silti, bussi tulee ja kuljettaa meidät määränpäähän. Taitaa ajaa tämän keikan pimeänä, mutta ei haittaa. 45 kilometrin kuluttua olemme perillä Tórshavnissa ja pian myös majapaikassamme. Kaupunki on rauhallinen ja viehättävä.