Maalipotkun juttutuokio: Mikko Manninen - "Jos voittais lotossa"

Sitkeästä talviflunssasta toipumassa oleva Mikko Manninen istuu helmikuun alkupäivinä jyväskyläläisessä kahvilassa ja kohottaa kahvimukiaan, kun astun sisään. Mies on joutunut jättämään kauden ensimmäiset harjoitusottelut väliin: "Oon ollut kipeänä, 1,5 viikkoa kuumeessa eikä treenaamisesta ole vielä tullut juuri mitään. Jaksaa sitten kesällä pelata, kun ei talvella hötkyile."

Mikko Manninen ja kannattajien vuoden pelaajan pysti

Perhe marraskuussa syntyneine kolmansine lapsineen pitää jalkapallon kanssa miehen päivät kiireisinä. JJK:n ja seuran kannattajien Harjun Poikien vuoden pelaajan jatkosopimus seurassa on julkistettu tammikuun puolivälin jälkeen, pari viikkoa ennen tapaamistamme.

Aiemmilla kausilla usein puolikuntoisenakin pelannut Manninen on pitkästä aikaa muuten kunnossa, jalkavaivat ovat ainakin toistaiseksi taaksejäänyttä elämää.

"Tänä talvena on saanut treenata terveenä. Jo viime talvena oli jalat aika hyvässä kunnossa, mutta edellisenä olin kauan kokonaan juoksematta - lääkäreiden kanssa spekuloitiin silloin jo, pystyykö enää jatkamaan lajia. Kyllä se siitä sitten tuli kuntoon, mutta minusta tuntuu, että se tuli tekonurtseista."

"Ainut hyvä asia PK:n nousussa"

"Manu" on vakaasti pelialustana luonnonnurmen kannalla. Toki käyttötuntien määrän kasvun ansiosta myös nykyiset uuden sukupolven tekonurmet saavat siunauksen. Vanhoista tekonurmista mies manaa etenkin yhden sinne kaikkein alimpaan paikkaan, Myyrmäen urheilupuiston.

"Se alusta on aivan järkyttävä. Sitä ei ole tehty jalkapalloon. Viimeksi, kun sinne mentiin pelaamaan, sanoin ennen peliä, että hyvä, jos kestän puoli tuntia ehjänä."

Eikä siinä silloin kauan mennytkään. Elokuun alun ottelussa PK-35:tä vastaan juuri heinäkuun Ykkösen kuukauden pelaajaksi valittu Manninen loukkasi reilun puolen tunnin jälkeen nivusensa, nilkutti avausjakson loppuun ja vaihdettiin tauolla pois kentältä. Edellisenä kesänä sama juttu, mies meni rikki juuri samalla kentällä.

"Se taisi ollakin ainut hyvä asia siinä, että PK nousi, ettei tarvi siellä pelata."

Kesä 2014 ja Myyrmäen betoni on vaatinut veronsa, vaihtoon kesken pelin

"Jos on tarpeeksi hyvä, ei tarvi agentteja"

Korpilahden Martin kasvatti siirtyi varhaisessa teini-iässä JJK:hon, pelasi jalkapallon rinnalla pitkään salibandya. Nappasipa lajissa nuorten MM-kullan vuonna 2003, mutta säbä jäi, kun tie vei Kakkosen JJK:sta Veikkausliigaan ja Valkeakoskelle. Olli Huttusen valmentamassa Hakassa ei keväällä 2005 ollut enää tilaa muille lajeille, kun todellinen raaka työ jalkapalloilijana alkoi.

"Se oli kova ympäristö nuorelle miehelle. Sinne kun meni, tuntui, että kehittyi joka päivä. 19-vuotiaalle kova ympäristö. Joka päivä joutui tekemään ehkä enemmän kuin parhaansa, jotta edes pysyi mukana. Tuntuu, että en ehkä ole koskaan niin kovassa joukkueessa ja ympäristössä ollut kuin silloin eka kaudella."

Ensimmäinen liigakausi lähti liikkeelle vaihdosta, mutta laidalla pelanneen Tommi Torkkelin loukkaannuttua kauden puolivälissä avautui nuorelle tulokkaalle paikka avauksessa. Ja sen jälkeen ei mies ole enää paljon vaihtopenkillä istunut.

Neljä kautta Hakassa, kaksi TPS:ssä, ja kolme JJK:ssa. Yhdeksän kautta Veikkausliigaa, yli 230 ottelua, 23 tehtyä maalia ja 42 syötettyä. Yksi hopea, neljä pronssia, kaksi cup-mestaruutta. Ja aina tärkeä rooli kunkin joukkueensa avainpelaajana. Kysyntää olisi varmasti ollut myös muualle, mutta ehdoin tahdoin ei mies ole itseään koskaan eteenpäin väkisin tyrkyttänyt.

"Ajattelin silloin, että jos on tarpeeksi hyvä ei tarvi agentteja, vaan ne tulee hakemaan minut täältä." Mutta ei nyt kolmekymppinen Manninen ulkomaan kenttien missaamista näytä harmittelevan.

Jälleen kerran Man of the Match - liigakesä 2013

NEC Nijmegenin testileiri tuli aikanaan koettua, mutta koskaan ei ulkomaille siirto edennyt edes siihen, että sopimuspapereita olisi eteen allekirjoitettavaksi laitettu. Kenties olisi hyvällä agentilla olisi ollut käyttöä, onhan nykyisin jokaisella varteenotettavalla teinilläkin omat agentit.

"Olisi sitä varmaan jonnekin päässyt, mutta ei mulla ikinä sellaista fiilistä ollut että väkisin pitäisi vaan "jonnekin" päästä. Olen ihan hyvin viihtynyt kotimaassakin."

"Jamppa, Juuso, Vallu ja Toni"

Enimmäkseen oikeana laitahyökkääjänä tai -linkkinä urallaan taituroinut Manninen oli vuosikaudet Veikkausliigan ehdotonta eliittiä. Parhaimmillaan hyvin lähellä Huuhkajia, mutta ei aivan sittenkään.

Valkeakosken ja Turun jälkeen Mikko Manninen palasi takaisin JJK:hon kaudelle 2011 ("Särkän Janne houkutteli"), ja jälleen päästiin mitalien makuun.

Mixu Paatelaisen maajoukkuekutsu JJK:n pronssikauden päätteeksi jäi käyttämättä polvivamman vuoksi. Manun kaltaisia yksi yhtä vastaan haastavia laitahyökkääjiä on harvassa. Pallo pysyy mukana kovassakin vauhdissa, ja miehen liikkeiden ennakointi on vaikeaa.

Pitkältä ja menestyksekkäältä uraltaan Manninen poimii mieluisia pelikavereita. "Jampan (Jani Virtanen) kanssa oli hieno pelata. Mukavimpia, keitä tulee uralta mieleen. Hauska pelata sellaisten jätkien kanssa, ketkä ymmärtää futista ja ajattelee futiksesta samalla tavalla. Jamppa on vaan sellainen mielialapelaaja. Jos pelkästään teknisesti ajattelee, se vois pelata ihan missä vaan.

Juuso Kangaskorpi ja Vallu (Valeri Popovitsh), oikeastaan koko sen ajan Hakan jengi. Se oli sellainen joka oikeastaan opetti mut pelaamaan jalkapalloa.

Sitten TPS:ssä oli paljon hyviä pelaajia. Kun pelasin siellä keskikentän keskellä Toni Kolehmaisen kanssa parina jälkimmäisellä kaudella, se oli suhteellisen helppoa. Molemmat tykkää syöttää palloa ja hakea palloa, oli helppo luottaa toiseen."

Yhteistyö Niko Markkulan kanssa sujuu

Nykyisellään JJK:n Ykkösen miehistössä oikeata laitaa Manninen pelaa Niko Markkulan edessä. "Marsun kanssa on tosi helppo pelata, löydetään helposti toisemme. Sitä jos joku prässää, se pääsee helposti jalalla ohi."

"Tavoitellaan nousua, ei ole vaihtoehtoja"

Pronssikauden jälkeen JJK painui kohti Veikkausliigan alakastia, ja kaudella 2013 tuli noutaja. Suunta vei Ykköseen ja joukkueesta lähtivät lähes kaikki kokeneemmat pelaajat myös talouden realiteettien iskettyä todella rajusti. Joukkueen nuorennus tapahtui pakosta, ja seuraan jääneen Manun uskokin oli koetuksella.

"Silloin mietin, ja kysyinkin, että meinaatteko, että pysytään edes Ykkösessä. Kun tein sopimusta oli kahdeksan omaa junnua ja minä. Ennen kautta juostiin talvella hulluina, liigajoukkueetkaan ei juokse niin paljon. Alkuvuodesta se varmaan näkyikin."

Alkukausi Ykkösessä olikin vaikea ja keväisillä kentillä nuori ja kokematon joukkue oli vaikeuksissa. "Kauden mittaan peli alkoi kulkea ja jalatkin aukesi." Lopulta JJK nousi putoamisuhan alta seitsemänneksi ja kirkkaasti turvaan. "Vuodessa tehdään sitten aika paljon."

Toisella Ykkösen kaudellaan JJK kamppaili viimeisille kierroksille asti vähintään Veikkausliigan karsintapaikasta, mutta jäi lopulta neljänneksi hävittyään kovimmille vastustajilleen loppukauden kilpajuoksussa.

"Se oli niin pienistä asioista kiinni viime kaudella - ei sitten ehkä oltu henkisesti ihan tarpeeksi valmiita. Ei se ehkä loukkaantumisista ollut kiinni, oli meillä ihan tarpeeksi tilaisuuksia, niissä loppukauden tappiopeleissäkin vietiin peliä alussa ennen kuin toiset tekivät maalin."

Yksi joukkueen kapteenistosta

Joukkueen runko on pysynyt hyvin koossa huolimatta kolmen kovimman maalintekijän lähdöstä (Antto Hilska Ilves, Robert Taylor RoPS ja Aleksis Lehtonen SJK). Omista on kuitenkin mitä ammentaa, kun 2012 A-junnujen mestaruuden ja 2013 hopean voittaneet nuoret ovat nousseet edustukseen. "Nyt meillä on hyvä tilanne, hyvät ikäluokat, joiden varaan voidaan ainakin Ykkösen tasolle rakentaa."

Ykkösestä on jälleen tulossa mielenkiintoinen sarja. KTP ja Jaro tulivat alas Veikkausliigasta. Manninen luettelee lisää joukkueita: "TPS:llä on rahat vähissä, mutta junnutyö vahva. KPV on mielenkiintoinen, siellä on taitoa ja kokoa jengissä, ei oo kivaa puolustaa niitä vastaan kulmapotkuissa."

Tulevalle, tällä erää kolmannelle Ykkösen kaudelle, Mannisella on vain yksi tavoite: "Ei me olla mitään virallista tavoitetta vielä asetettu. Mutta en mä usko, että siinä mitään muuta vaihtoehtoa on kuin tavoitella nousua. Viime vuonna tapeltiin loppun asti noususta, niin minkä vuoksi me ei tänä vuonna tapeltaisi?"

"Eihän ne osaa kaikki edes puskea palloa"

JJK:lla on ollut välillä vaikeuksia suoraviivaista ja yksinkertaista peliä pelaavien joukkueiden, kuten esimerkiksi FC Jazzin kanssa. Siihenkin löytyy selitys:

"Silloin kun itse junnuna pelasin, pelattiin talvella ja keväällä hiekkakentillä ja peli oli suoraviivaista. Mun ikäpolvi osaa vielä pelata sitä. Nyt jos sulle tulee tuollainen -96-97 -ikäluokan kaveri, jotka on koulutettu pelaamaan tätä espanjalaistyyppistä lyhytsyöttöpeliä, eihän ne osaa kaikki edes puskea palloa, kun kaikki yrittää pelata maata pitkin."

Kentällä painiminen Mikko Hyyrysen tyyliin on nuorille vierasta. "Sellainen kamppailu vähän puuttuu pelistä. Sitä pitäisi vähän enemmän korostaa. Vaikka alueena puolustetaankin, pitää oma mies silti pitää. Suoraviivainen peli on sitten ihan uusi juttu nuorille kavereille."

"Me ollaan pieni ja nopea joukkue, mutta kaksinkamppailut pystyy pienikokoinenkin voittamaan. Tärkeätä on miten reagoit ja ennakoit tilanteita, ykköspallo ei ole niinkään tärkeä kuin se kakkospallo. Hyvällä jalalla ja peliälyllä pystyt voittamaan paljon."

Taistelua pallosta PS Kemin Cornelius Stewartin kanssa

Omasta joukkueesta Manninen nostaa esiin tulevaa kautta varten pari pelaajaa, joita kannattaa alkavalla kaudella seurata.

Kuka on kauden läpimurtopelaaja?

"Se voisi olla Järvisen Iiro. Jos mies vielä tuosta vähän kehittyy, alkaa se olla valmis ihan muihin sarjoihin. Iirolla on sellainen liike ja kropan hallinta, aika poikkeuksellista mitä olen pelaajia nähnyt. Mahdoton päästä ohi, ettei se kampeaisi jotenkin vielä eteen. Koko ajan oikeassa asennossa. Onko se sitten joku rytmitaju, vai mikä se on."

Entä kauden yllättäjä?

"Jos Jaska (Jasin Abahassine) pääsee pelaamaan enemmän hyökkäjän roolissa, se on siinä aika hyvä kyllä. Tykkään pelata paljon Jaskan kanssa, se ajoittaa juoksut hyvin, pitää palloa ja on fiksu, todella hyvä pelaaja. Mutta ehkä sen pitäisi vielä vähän enemmän mun kanssa takoa sitä maalintekoa."

"Olis voinut muutaman pallon laukoa maaliinkin"

JJK:n jäätyä nousukamppailussa rannalle joukkueen kolme maaliahneinta pelaajaa siirtyi eteenpäin. Manninen kuitenkin teki kaksivuotisen jatkosopimuksen JJK:n kanssa, vaikka kysyntää olisi ollut hänelläkin.

Liigastako? "Joo, liigasta. Ei ne Ykköseen minua kyselekään. Enkä varmaan mihinkään Ykköseen muualle lähtiskään."

Itsestään mies löytää edelleen kehitettävää. "Kyllä se varmaan se maalinteko on. Puolustussuuntaan olen ihan ok, samoin hyökkäyssuuntaan. Parempi siirtää kuitenkin pallo sellaiselle kaverille, joka osaa laukoa."

Manninen pitää liiganousija PS Kemin puolustusta varpaillaan

Mannisen laukaus on siis kenties se heikko kohta? Ei miehen veto sentään mikään lehmänhenkäys nytkään ole, mutta ei myöskään läheskään sarjan kovimpia. 

"Pitäis varmaan pelata vasenta laitaa, niin pääsis leikkaamaan sisään ja laukomaan oikealla. Ei se kova ole, toiset treenasi ja potki palloa maaliin, mä treenasin silloin ja vielä nytkin syöttöseinää. Ehkä olis voinut muutaman pallon laukoa junnuvuosina maaliinkin. Olis saanut siihenkin jotain järkeä." 

"Joo, olis varmaan pitänyt nuorempana jäädä laukomaan enemmän harjoitusten jälkeen."

"En ikinä ala ainakaan valmentaa"

Vaikka JJK:n ykkösjoukkueen tilanne näyttääkin nuorten pelaajien esiinmarssin ansiosta hyvinkin valoisalta, materiaalia riittää niin Ykkösen ringissä kuin laajassa A-junnujen ryhmässä, on jatkossa haastetta edelleen.

"Meidän pitää katsoa nuo juniori-ikäluokat, ne pitää saada niin hyvälle tasolle, että jatkossa se tuottaa jatkuvasti vähintään divaritasoista pelaajaa. Siellä on hyviä joukossa, mutta siihen pitäisi vielä enemmän panostaa. Siellä on hyviä kavereita, joilla on mahdollisuuksia mihin vaan, mutta hyvän ja huonon päivän ero on vielä valtava."

Itse Manu on ottanut huostaansa B-junnujen joukkueen, joka parhaillaan kamppailee SM-karsinnassa kesän SM-sarjapaikasta. Valmentaminen ei pitkään aikaan ollut ollut minkäänlainen vaihtoehto, mutta jokin siinä vihdoin alkoi kutkuttaa.

"Nuorempana sanoin aina, että en ikinä ala ainakaan valmentaa. Ihan hullua hommaa seisoskella tuolla ja tehdä sitten jotain videoklippejä."

Joukkueen pudottua Veikkausliigasta Ykköseen kauden 2013 jälkeen ja Mannisen löydettyä itsensä todella nuorten joukkuetovereiden keskeltä, alkoi kuitenkin mielessä pyöriä "mitä haluaisi tehdä isona."

Peli kulkee, mutta valmentaminen kiinnostaa yhä enemmän

"Keskimääräistä mukavammalta tuntui ajatella tehdä jotain sellaista, josta tietääkin jotain. Ajattelin ensin vain kokeilla sitä, mutta se on aika koukuttavaa, kun siinä pystyy kehittymään koko ajan. Kyllä mä vielä pistän muut tekemään niitä klippejä, kun en osaa vielä käyttää konetta niin hyvin, mutta pakko tässä kai on sekin opetella."

Nyt, pari vuotta myöhemmin, mies on tehnyt vihdoin selkeän päätöksen. Samalla kun pelaajaura JJK:ssa jatkuu, hän on juuri aloittanut UEFA A-valmennuskurssin ja vetää toista kautta seuran B-juniorijoukkuetta vastuuvalmentajana pelaamisensa ohessa. Tammikuussa allekirjoitettu kaksivuotinen JJK-sopimus kattaa molemmat postit: "Varmaan ollaan molemmat sopimukseen ihan tyytyväisiä."

"Jos voittais lotossa"

Kun ollaan aikamme jaariteltu, päästään vihdoin miehen lempiaiheeseen. Perheen jälkeen jalkapallonkin edelle tuntuu nousevan kalastus täydentämään pyhän kolmiyhteyden. Kesken futiskaudenkin (toki sopivan ottelutauon sattuessa) Manu suuntaa kulkunsa koskien äärelle.

"Lohijoelle, jossa ei ole ruuhkaa ja voi heittää mahdollisimman pienillä välineillä ja pintaperholla lohta, se olis aika täydellistä." Puheessa vilisevät Keski-Suomen kosket, Viitasaaren Kärnä, Kella ja Kymönkoski, sekä Huopanankoski.

Ja yllättäen Savokin kiinnostaa: "Ja (Tervon) Äyskoskelle voisi suunnata, jos joskus voittais lotossa - sen verran suolaisen hintaista siellä kalastaminen on."

Puolustusten ohella mies tykkää narrata lohta ja taimenta. Pallolla pakkeja, perhoilla kalaa.