Maalipotkun juttutuokio: Iiro Järvinen - "Tehdään se mitä on sovittu"

Pre-seasonin aikana jututtamani Mikko Manninen nosti tämän blogin haastattelussa esille joukkueensa JJK:n todennäköisimmän läpimurtopelaajan tulevan kauden Ykkösessä.

"Se voisi olla Järvisen Iiro. Jos mies vielä tuosta vähän kehittyy, alkaa se olla valmis ihan muihin sarjoihin. Iirolla on sellainen liike ja kropan hallinta, aika poikkeuksellista mitä olen pelaajia nähnyt. Mahdoton päästä ohi, ettei se kampeaisi jotenkin vielä eteen. Koko ajan oikeassa asennossa. Onko se sitten joku rytmitaju, vai mikä se on."

Iiro Järvinen, JJK

Siksipä oli syytä jututtaa Iiroa itseään. Nuorukainen nousi 17-vuotiaana suoraan B-juniori-ikäisenä pelatun kauden jälkeen Ykkösen pelaavaan rinkiin kaksi vuotta sitten, kun JJK nuorensi joukkuettaan rajusti liigasta putoamisen seurauksena. Kausi keskeytyi kuitenkin alkuunsa vammojen vuoksi ja varsinaiset näytöt jäivät seuraavaan kauteen. Vahvat esiintymiset vakiinnuttivat paikan keskikentän keskustassa heti kauden 2015 alusta.

Suolahden lahja Jyväskylän futikselle

Iiro Järvinen on Suolahden lahja Jyväskylän jalkapallolle - ei toki ainoa, sillä toinenkin suolahtelainen löytyy joukkueen riveistä, Severi Ikäheimo on noussut yhdeksi joukkueen kolmesta maalivahdista.

Nyt loppusyksyllä 20 täyttävä keskikenttäpelaaja tähyää entistä pitemmälle. Hiljaisen ja vaatimattoman oloinen mies ei paukuta suutaan turhaan, vaan asettelee sanansa tarkkaan.

 "Äiti vei minut 4-vuotiaana Urhon harkkoihin. Sitten muutaman vuoden päästä touhu ensimmäisen kerran lähti vähän kilpamaisemmaksi. Myöhemmin meillä oli hyvä -96-97 -ikäluokka yhdessä (Äänekosken) Huiman kanssa. "

Piirijoukkue tuli tutuksi 13-14-vuotiaana, C-juniorina (14-vuotias) Iiro liittyi kaksoisedustuksen myötä pelaamaan myös JJK:n junioreissa. Sitten toteutui siirto kokonaan JJK:n B-junioreihin.

"Pääsin nopeasti mukaan uuteen joukkueeseen, Sisu (Mika Etelälahti) ja Risto Kontio valmensivat siellä ja seuraavall kaudella pelasin A-junioreissa, jota Västisen Jukka valmensi." A-junioreista irtosi tuolla 2013-kaudella SM-hopeaa.

Seuraava askel olikin jo nousu edustusjoukkueen mukaan. Maajoukkuekokemusta nuorelle miehelle on kertynyt Jarkko Wissin valmentamassa U18-joukkueessa yhdeksän ottelua tuolloin 2014,  mm. Pietarin Granatkin-turnauksessa.

"Sanon itse, että minulla on yksi maalikin tehtynä. Valko-Venäjää vastaan pallo meni maaliin vastustajan jalan kautta, en sitten tiedä, miten se on virallisesti kirjattu."

Kyllä vaan, sieltähän se Granatkinin virallisista tilastoista löytyy Iiron maali.

Nivunen söi 2014 kauden - paluu 2015

Kausi miesten sarjoissa katkesi kuitenkin lähes alkuunsa. Iiro oli ehtinyt pelata Ykkösessä kaksi peliä, kunnes cupin puolivälierässä vappuaattona IFK Mariehamnia vastaan nivunen pakotti vaihtoon. Nousu juniorijoukkueista edustukseen oli ollut todella nopeaa ja sillä oli seurauksensa.

"Joo, edustuksessa oli ihan eri meininki, ja siihen oli aluksi totuttelemista. Ei tainnut nuorella pojalla vielä silloin kroppa kestää nousseita treenimääriä. Kevät lähti hyvin käyntiin, nivunen vähän vaivasi, eikä se mennyt levolla pois. Sitä tutkittiin ja kuvattiin ja tuli vähän ristiriitaisia diagnooseja ja vaiva vaan pitkittyi. Lopulta siitä sitten löytyi rasitusmurtuma ja seurasi pitkä lepo. Seuraava peli oli vasta seuraavan kevään A-SM karsinnoissa. Kun ei ollut koskaan ollut mitään isompia vammoja, se olikin ihan uusi paikka, kun ei pitkään aikaan päässyt pelaamaan."

"Jari Pekkola kuntoutti mua silloin ja teki tosi hyvää työtä, saatiin paikat kuntoon, ja talvella tehtiin paljon duunia. Helmikuussa vasta pääsin mukaan pallotreeneihin. Näyttöhaluja oli tosi paljon, kun ei ollut päässyt pelaamaan. Omatoimiset treenit vaati enemmän motivaatiota. Sitten kun pääsin joukkueen mukaan ekoihin treeneihin, ne meni niin hyvin kuin vain voi. Tuntui, että keskittyminen oli kohdallaan."

Paluu edustuksen riveihin Ykköseen olikin sitten Iiron pelaamisen suhteen lähes yhtä voittokulkua. Pitkä poissaolo ei näkynyt otteissa, vaan 18-vuotias mies luuti keskikentällä kuin aikamies. Peliaikaa tuli yhtä lukuunottamatta kaikissa Ykkösen peleissä, ja näissä peleissä vain kerran mies tuli vaihdosta kentälle. Ensimmäisellä kunnon Ykkösen kaudella siis 25 kertaa avauksessa!

Lähes aina avauksessa

Tulostakin tuli parin maalin verran. Kesäkuun alussa avautui maalitili vieraspelissä FC Jazzia vastaan, ja heti seuraavassa ottelussa syntyi voittomaali PK-35 Vantaata vastaan kotona.

"Hieno kokemushan se eka maali tietysti oli, ainahan se on hienoa, kun pääsee laittamaan verkkoon. Ei niitä koskaan liikaa tule", toteaa mies vaatimattomasti.

Mielellään välillä myös hyökkäyspäässä

Erittäin vahvan kauden päätteeksi Järvisen kouraan lykättiinkin JJK:n puolelta kauden tulokkaan palkinto, mutta JJK jäi lopulta reilun kielenmitan päähän nousukarsinnasta.

"Viimeisestä PK-35 pelistä jäi aika paska maku suuhun, kun ne iski mun keskikentän menetyksestä maalin, se kyllä söi paljon miestä. Pelikavereilta sain hyvän tuen, ettei se siihen yhteen peliin kaatunut. Meidän olisi pitänyt ratkaista ne ns. helpommat pelit varmemmin, jotain EIFiä vastaan vieraissa ja Jazzia vastaan. Kärkijoukkueita vastaanhan me pelattiin tosi hyvin."

Uuteen kauteen tutulla paikalla

Keskikentän keskustan pohjapelaajan paikka on juuri alkaneelle kaudelle sementoitu Iiro Järviselle. Päävalmentaja Juha Pasojan papereissa keskiakselin paikat täytetään ensimmäisenä, ja juuri keskikentän pohjalle Paso heittää vakiokaksikon Järvinen - Saku Leppänen. Nämä keskustan luontaiset pelaajat ovat pelanneet hyvin yhteen, ja jatkavat nöyrästi työntekoa. Heinäkuussa molempia vielä odottaa siirtyminen armeijan palkkalistoille, Tikkakoskelle, josta toivottavasti lupa harjoituksiin ja peleihin irtoaa hyvin.

Keskikentän dynaaminen duo - Järvinen-Leppänen

Järviselle tuo pohjapelaajan paikka ei ehkä kuitenkaan ole se kaikkein mieluisin, vaikka hän joukkueen eteen siinä raataakin. Haaveissa olisi hyökkäävämpi rooli.

"Tykkäisin pelata kymppipaikalla"

"Pohjapelaaja? - Itse en ole ihan samaa mieltä. Tykkäisin enemmän pelata kymppipaikalla. Mun mielestä omat vahvuudet sopisi vielä paremmin sinne. Pohjalla on pelattava enemmän varmaa, ylempänä saa ottaa vähän enemmän riskejä hyökkäämisen suhteen. Viime kaudella kun Roopen (Robert Taylor, nykyisin RoPS) kanssa välillä vaihdettiin paikkaa ja pääsi pelaamaan kymppinä, siinä sai pelata luovemmin. Maajoukkueessa tosin pelasin myös laidalla, ja tykkäsin."

Koostaan huolimatta (174 cm) Järvinen pärjää keskikentän väännöissä isompiaan vastaan ja tukkii vastustajan hyökkäyksiin lähtöjä, riistää palloja, sekä käynnistää omia hyökkäyksiä tehokkaasti.

Nyt lähdetään ylöspäin

"Ollaan Sakun kanssa puhuttu, että kun minulla on painopiste näin alhaalla, minua on hankala taklata ja itse pääsen vähän alempaa tilanteeseen."

Mikko Mannisen haastattelutoteamus tukee tuota samaa näkemystä. Voisi kuvitella, että vartalonhallinnan takana on esimerkiksi telinevoimistelutaustaa, mutta ei. Järvisen omien sanojen mukaan taustalla on kuitenkin monipuolista liikkumista pienestä pitäen ja lähinnä yleisurheilukoulua ja -kisoja nuorempana ennen kuin jalkapallo alkoi viedä kaiken huomion.

Ykkösjoukkueen lisäksi keväällä tilille on kertynyt muutama A-junioreiden SM-karsinnan matsi, joissa Järvinen on rytmittänyt joukkueen peliä. Tiukan play-off -matsin kautta SM-sarjaan selvinnyt JJK saa kuitenkin pärjätä ilman miehen panosta.

"Lähtökohtaisesti en pelaa A:ssa, vaan toivottavasti pelkästään edustuksessa. Se HJK-matsi oli kyllä melkoinen. Koko ajan tuntui, että kyllä me hoidetaan tämä, mutta kun ne tuli tasoihin 3-3 ja vielä 4-4  ihan lopussa, ärsytti kyllä, että montako meidän pitää tehdä, että voitetaan. Pilkuissa sitten ajattelin, että voitetaan, vaikka olinkin omasta pilkusta epävarma. Kun en ole paljon niissä onnistunut ja montaa maalia junnunakaan pilkulta tehnyt."

"Olin omasta pilkusta vähän epävarma"

"Nousu on yhteinen tavoite"

Virallinen kausi edustuksessa alkoi cupissa kävelyvauhtisessa pelissä Korso Unitedia vastaan. Järvinen tälläsi ottelun avausmaalin - "hallittu ohjaus säärellä. Se oli muutenkin sellainen peli, kun kentän toinen puoli oli jäässä ja pallo liukui kentällä kuin Prisman kymmenen euraon pallo."

"Kuulostaa siltä, että Ykkösestä on taas tulossa kova sarja. Paljon ei vielä muista seuroista tiedä, kun ei talvella pelattu niitä vastaan yhtään peliä."

Aina JJK:lle hankala FC Jazz katkaisi cup-taipaleen juuri ennen Ykkösen alkua, mutta itse sarja on alkanut kuitenkin positiivisissa merkeissä. Kotkasta JJK naarasi pisteen, Iiron yrittäessä yllättävällä yli 40-metrisellä laukauksella voittomaalia aivan loppuhetkillä, ylärima oli kuitenkin tiellä. Kotiavauksessa kaatui EIF selvin numeroin. Hyvää on odotettavissa.

"Joukkueen kesken tavoite on viime kauden jälkeen nyt nousu. Musta on hyvä, että ollaan lähdetty entistä enemmän yrittämään alhaalta purkamaan ja rakentamaan pelaamalla. Viime kaudella ei oikein saatu paljon pidettyä palloa ylhäällä, nyt meillä tällä kaudella olisi Jaska (Jasin Abahassine) kärjessä, hän pystyy sitä pitämään. Ja uudet jätkät, jotka nyt tuli, on kovia pelimiehiä nekin."

Harjun Poikien tuki on joukkueelle tärkeä, ja kannattajat Järvinen nostaakin erityisesti esille.

"On se älyttömän siistiä, kun Kemissäkin asti käydään katsomassa peliä ja kannustamassa. Fanien takia tätä peliä pelataan. HarPon kannustuksesta saa hienoa fiilistä ja lisäbuustia. On ihan sama, missä olet, kotona tai vieraissa, niin sama kannustus ja samat laulut soi aina."

Jälleen kerran vieraspelin päätteeksi kiittämässä Harjun Poikia

"En voisi olla mikään yksilöurheilija"

Omista tavoitteistaan Iiro ei juuri huutele, vaan keskittyy työntekoon. Nyhtämälläkään ei miehestä tarkkoja suunnitelmia irtoa.

"Teen treenit tunnollisesti, eli tehdään se, mitä on sovittu, vaikka en mikään yksilöurheilija voisi ollakaan. Muiden kanssa pyrin tekemään kaiken viimeisen päälle. Jalkapallo on ammattina ollut aina ollut unelmana, pienenä ajattelin, että minusta tulee maailman paras ja Barcelonassa sitten pelaan. Mutta oikeasti ajatus täyspäiväisenä pelaamisesta on elänyt siitä lähtien, kun on alkanut tajuta omaa tasoa siinä 13-14-vuotiaana piirijoukkueen mukana pelatessa. Ulkomailla olisi kiva pelata, mutta en ole miettinyt mitään kohdemaata. Barcelonaan ei taida kuitenkaan taidot riittää. Tähtäin on kyllä lopulta maajoukkueessa." 

"Potkutekniikkaa pitäisi vielä kehittää, jotta lyhytsyöttöpelin lisäksi voisi laajentaa syöttövalikoimaa ja pystyisi pistämään pitempiäkin syöttöjä, ja tietysti laukausta. Hyökkäyssuunnan röyhkeyttä saisi olla vähän lisää, vaikka kehitystä onkin tapahtunut. Nyt uskaltaa jo itsekin antaa murtavia syöttöjä tai tarvittaessa kuljettaa itse."

Tekopaikassa EIFiä vastaan - ei mene tällä kertaa

Fysiikka miehellä pienehköstä koosta ja nuoresta iästä riittää jo kohtuullisen hyvin. Järvinen pelaa rauhallisesti, ei kovinkaan räjähtävästi, mutta änkeää itsensä usein väkisin miehen ja pallon väliin, ja vielä useimmiten puhtaasti. Viime kaudellakaan korttitili ei vaativasta pelipaikasta huolimatta täyttynyt ennen kuin vasta kauden viimeisessä pelissä.

Kovaa, mutta puhtaasti

"En ole koskaan saanut punaista korttia urallani, en junioreissa enkä edustuksessa."

Niinpä, vääntö jatkuu siinä tutulla paikalla keskikentän pohjalla, ainakin toistaiseksi. Mies on JJK:n tämän kauden tärkeimpiä yksittäisiä rakennuspalikoita juuri pelityylinsä ja -rohkeutensa ansioista. Ja varmasti kiinnostaa muitakin seuroja esimerkiksi Veikkausliigassa.

Uralla tähtäin eteenpäin

Jo tammikuisessa harjoitusottelussa Seinäjoella SJK:ta vastaan tulivat paikalliset juniorivalmentajat kyselemään tauolla, että kuka on tuo JJK:n numero 17. Saa nähdä, pelaako Iiro ensi kaudella Veikkausliigaa tutussa paidassa, jossain toisessa, vai minne otteet tulevaisuudessa vievät.