Voiko v*tutukseen kuolla?

Tuon otsikon kysymyksen esitti jo vanha väyrynenkin tarinan mukaan aikoinaan lääkärilleen. Kuulemma ei ihan voi, vaikka läheltä saattaa liipatakin. Tunnekuohun voima on valtaisa, ja varsinkin sen negatiivisen sellaisen. Se saatiin taas kerran kokea, ei ensimmäistä, tuskin viimeistäkään kertaa omaa joukkuetta kannattaessa. Sitä on jalkapallo.

Näin ei kertakaikkiaan voi käydä. Mutta siitä huolimatta taas kävi näin. Täysin kontrollissa ollut pelitilanne kääntyi viime henkosillaan kärsimykseksi ja pistemenetykseksi. Voitto valui käsistä ja jaloista, kun se oli jo hetken maistunut kielellä niin makoisalta. Tasapelin maku oli katkera. Jos siihen sittenkin voisi kuolla, vierasjoukkueen ja sen kannattajien keskuudesta olisi voinut ruumiita kantaa jonkinlaisen määrän.

Ei auttaneet edes värilliset lasit

Mikä ihme siinä oikein on? Pori on muutenkin aina tahmea paikka käydä, ja etenkin JJK:lle porilaiset tuntuvat olevan varsinainen painajainen vastustajana. Vaikka pelillisesti tasoeron pitäisi olla selvä, silti vain FC Jazz kampeaa itsensä rankalla taistelulla niskan päälle tai ainakin piinaa viimeiseen asti.

Porin stadion on aina perin tuulinen ja tällä kertaa myös muutenkin kylmä paikka. Kesäisestä Keski-Suomesta liikkeelle lähtenyt puolellatusinalla turvapaikanhakijalla vahvistettu bussilastillinen Harjun Poikia oli kirjoittajaa lukuunottamatta osannut varautua viileään keliin. Muka Porissa aina paistaa aurinko. Ja pah! No, lupauksen mukaisesti myyntipisteessä oli sentään haaleata makkaraa ja jäissä jäähdytettyä olutta lämmikkeeksi.

"Tarjolla on kylmää olutta ja haaleaa makkaraa"

Välierälätkähuumaisen Porin yleisömääräksi ilmoitettiin 590, joka sekin oli varmasti vahvasti yläkanttiin. Katsomo ammotti tyhjyyttään ja varsin hiljainen oli kotiyleisö, muutamia harvoja kohteliaita taputuksia lukuunottamatta. Toki pääkatsomoa vastapäätä jänisräikkiään taimitälie heilutteli puolenkymmentä Jazz-ultraa. Kai nuo jo porilaisittain ultriksi voidaan katsoa, kun tunnustivat kaulaliinoillaan jopa väriä? Vierailevat Harjun Pojat dominoivat ottelua 100-0.

Porissa tarinoiden mukaan juhlitaan vieläkin Ässien vuoden 1978 jääkiekon Suomen mestaruutta. Samoin mieliin on jäänyt FC Jazzin Veikkausliigamestaruudet vuosilta 1993 ja 1996. Tuolle Jazzin mestaruusvuosikymmenelle on ilmeisesti jäänyt myös Porin stadionin ("Ikuisen tuulen stadion") nurmikenttäkin, varmaankaan sen jälkeen sitä ei ole uusittu. Niin surkeassa kunnossa se perinteisesti on.

Lauantaisen Ykkösen pelin avausjakso mentiin onnettoman kuoppaisen kentän sallimissa rajoissa ensin JJK:n hallinnassa, sitten tasaisesti päästä päähän. JJK:n maalissa Ville Viljala katkaisi kertaalleen Jazzin Elias Ahteen läpiajon näyttävällä ulostulollaan, kun pallo oli karannut hieman irti Ahteen jalasta.

Elias Ahde maalivahti Ville Viljalan kiusana

Kerran huudatti kannattajiaan maalin merkiksi jo JJK, kun se toimitti pallon verkkoon, mutta avustavan lippu nousi paitsion merkiksi. Myös toisessa päässä lippu nousi toistuvasti, kun paitsion rajamailla koko ottelun asunut Ahde ajoitti juoksunsa läpisyöttöjen aikataulusta poikkeavasti.

JJK:n alkukauden hahmo Antto Tapaninen taistelee pallosta

Jazzin yksipuolinen taktiikka perustuikin Ahteen läpijuoksuihin. Pitkä ylös Ahteelle ja mies perään. Tällaisesta Jazz ja Ahde sitten tekikin aivan avausjakson lopussa johtomaalin - pallo ylös, topparilta hieman huono kosketus ja pallo kimposi nopealle Ahteelle ja löytyi pian verkosta.

Ahde iski kahdesti

Toisella jaksolla JJK tuli vahvasti tasoihin. Ensin toki piti Samu-Petteri Mäkelän hukata loistava maalintekopaikka, jossa Ville Viljala jälleen nappasi pallon hyppysiinsä. Pian Jazz-puolustus veti nousevan Niko Markkulan nurin ja pallo aseteltiin pariinkymmeneen metriin, juuri siihen Tommin omalle paikalle.

Vieraskannattajat tiesivät, mitä tuleman pitää, mutta Lauri Pirhonen Jazzin maalissa ei. Tommi Kari naulasi loistavalla vapaapotkulla pelin tasoihin. Pirhonen ehti juuri ja suuri katseella seurata pallon kulkua yläpesään. Veskarin eväkään ei värähtänyt. Tuo vapaapotkuhan on box-to-box-to-wing-to-wing-to-corner-to-corner -pelaaja Karin tavaramerkki.

Sieltä se tulee

Ja nyt se on siellä

Tommi Kari osui

Katsomossakin oli aika lisätä kierroksia ja uhota "nyt alkaa mummon pesu". Ja niin sitä mummoa pestiinkin ihan kunnolla. JJK pääsi kerrankin kesken tämän painiottelun tavaramerkkinsä mukaiseen nopeaan vastaiskuun. Ottelun penkiltä aloittaneet miehet lisäsivät löylyä. Vastaiskussa Benno Hanslian vapautti Iiro Järvisen yksin läpi, ja Järvinen sijoitti pallon varmasti alakulmaan ohi Pirhosen.

Benno Hanslianin maalisyöttö lähtee

Mummon pesu oli tulla valmiiksi lisäajalla, 1-2 -johtoasema, 90+3 pelattu ja JJK:lle vapaapotku keskiviivan tuntumasta Aleksis Lehtosen kaltoinkohtelun vuoksi. Lehtonen verkkaisesti kentän pinnasta ylös ja vaihtoon. Täysi hallinta, syöttö laidan kautta eteenpäin tavoitellen ratkaisevaa maalia. Iiro Järvinen vapaana boksissa, mutta laukaus luiskahti yli maalin.

Pirhonen jälleen myöhässä, mutta Järvisen veto yli maalin

Kellon käydessä jo reilusti neljää minuuttia lisäaikaa kajauttivat Harjun Pojat tutuksi tulleen Keski-Suomen kotiseutulaulun, joka kuitenkin katkesi kesken kuin veitsellä leikaten. Jazz pelasi maalipotkunsa nopeasti ylös, oikean laidan kautta pallo kimpoili mieheltä miehelle, eikä JJK oikein kunnolla päässyt väliin, vaan se päätyi lopulta rangaistusalueella irti hiipineelle Elias Ahteelle. Ja eihän siinä mitään muuta voinut vanhojen askelmerkkien mukaan tapahtua kuin tasoitus... ottelun viimeisellä potkulla.

Tässä tilanteessa ei tarvinnut olla mikään ammattilaiskommentaattori tyyliin eurok€k€ havaitakseen, että tasoitusmaali oli puolustusvirheen seurausta enemmänkin kuin kotijoukkueen loistavan hyökkäyssommitelman tulos. Toki Jazzilta järkevästi pelattu, ja Ahteelta kympin arvoinen suoritus. Kaksi maalia, mies teki sen, mitä hyökkääjän piti. Vierailta jäi mummon pesu pahasti kesken. Pisteet jaettiin. Epäusko ja lievästi sanoen harmitus valtasivat valkopaidat sekä kannattajansa.

Niin, ehkäpä tuon viimeisen vapaapotkutilanteen olisi voinut pelata myös toisin, kulmalipulle oli väylä vapaana. Kaikki kun tiesivät, että Vesa Hätilän kellossa ei paljoa aikaa ollut jäljellä. Tällä kertaa kuitenkin (taas) näin.

Yksinkertaisella ja suoraviivaisella, usein idioottimaisen yksipuolisella pelillä ja hirveällä taistelulla ja painimisella Jazz tulee. Onko se sitä porilaista hulluutta? Se ei kyllä näytä ainakaan fyysisesti kevyemmälle JJK:lle tunnu sopivan. Kuukausi aiemmin samoin Jazz nousi ottelun viimeisellä potkulla Suomen cupin ottelussa tasoihin (ja pilkuilla jatkoon). Katkeraa kalkkia on tarjoiltu turhankin usein.

Jazz tulee aina lujaa

Välilä peli meni melkoiseksi painiksi

Tällainen kompurointi syö miestä (ja naista) katsomossa, mutta etenkin varmasti kentällä olleita. Silti, tilanne on pystyttävä nollaamaan ja käännettävä katseet eteenpäin. JJK jatkaa kaikesta huolimatta Ykkösessä tappioitta, ja seuraavassa ottelussa vastaan tulee kärjessä liitävä sarjanousija KPV.

Varjoissa ja allapäin

Erillisenä huomiona pelistä pitää nostaa porilaisen palkintoraadin kotiinpäinveto, kun jälleen kerran JJK:n puolustuslinjassa pelannut porilaislähtöinen Matti Lähitie nappasi ottelun kolmospalkinnon. Masse näyttää olevan palkittujen joukossa aina, kun Poriin matkustaa. Pelasi sitten, miten pelasi, taikka istui vaikka penkillä. Tällä kertaa mies ei kyllä ollut läheskään kentän parhaimmistoa, vaikkei ihan surkeasti pelannutkaan.